Kesähatut

 

Ompelin kesää varten nyt huhtikuussa lierihatut. Ihoni on arka auringolle ja pidän kesälomilla yleensä hattua. Olkihatut ovat kivoja, mutta ne murtuvat ja hajoavat helposti eikä niitä voi pakata. Viime kesän puutarhamatkalle ostin viime hetkellä kalastajahatun, mutta nyt päätin satsata lierihattuihin hyvissä ajoin. 

Nyt on sitten, mistä valita. Ompelin tuohon ylempänä olevaan jopa ripustuslenki, josta sen saa naulaan bussissa.  On varmaan nostalgian huippu, kun ompelee 70-luvun hippihattukaavalla hatun Nostalgia-nimisestä kankaasta (Nanso). Kaava löytyi Kodin kuvalehden sivulta, jossa oli uusintapainos vanhasta Käsityökerhon kaavasta. Pidin tästä 5-osaisuudesta ja kaava vaikutti sopivalta ja olikin hyvä lähes selliasenaan. Tuo sininen kangas, jonka valitsin Eurokankaasta osoittautui kuitenkin vähän liian jäykäksi, varsinkin kun valitsin tavallista jämäkämmän tukikankaan. Niinpä ompelin samantien  toisen punasävyisen ohuemmasta puuvillapalasta. Olen joskus tilannut, muistaakseni Prymiltä,  pari  puuvillakangaspalaa, jotka ovat jääneet käyttämättä. Toisen kuviona oli pieniä pupuja eli olin kai aikonut niistä lastenlapsille. Nyt tein pupukankaasta vuorin kumpaankin hattuun. 

Kuten kuvista näkyy saatiin takatalven lunta ja ruukkuja ei voi vielä ottaa käyttöön. Sisällä esikasvatettuja ehdin jo vähän karaistakin ulkona, mutta nyt täytyy taas jäädä odottamaan. t. HennaMar

Huhtikuun hoot

 

Huhtikuu alkoi todella hyytävässä kelissä. Tämä kuva on 5. päivä otettu,jolloin puhalsi hyytävä viima ja luntakin saatiin lisää. Onneksi sää vaihtui keikkuen nopeasti lämpimämpään suuntaan.

Minä ompelinkin jo vaatteita hellesäihin. Itselleni brodyyripaidan, josta nyt ei ole kuvaa ja mademoisellelle helleoranssin liivihameen, kissapaidan ja kukkapannan. Hameen kaavan otin vanhasta Sömnadsmagasin-lehdestä, paitakaava on Ottobren ja hiuspanta ommeltu jämäpaloista. Piha näyttää tässä kuvassa paljaalta, mutta vielä siinä pitkään oli jääkokkareita. Mies aloittikin jo pihan raivausta, siinä on näin keväisin iso homma pelkästään perennamaiden siivoamisessa.

Hihamysteeri ja sen ratkaisu taas. Ompelin vuoratun verkkatakin ja jälleen kerran juutuin kohtaan, jossa hiha ja vuori ynnä resori yhdistetään niin, että saumat jäävät hihan sisään. Jotenkin nuo kääntöhommat nyrjäyttää ajatukseni. Onneksi on Tosimummon blogit (klik). Ihan en nimittäin onnistunut kangasvalinnassa, vaikka sain sen ostaa messuilta. Luulin ostaneeni puuvillakangasta huppariin, mutta kotona huomasinkin, että collegekangas on polyesteriä ja niinpä päädyin takin ompeluun. Tuolla takana oranssin hameen vieressä näkyy häivähdys omasta keltaisesta paidastakin. Nyt sitten vain odotetaan helteitä, Saksassa niitä on jo ollutkin, mutta eivät ihan meille yltäneet. t. HennaMar

Lisää mmmaaliskuuta

 

Mullan kutsu. Tämän vuoden viljeltäviä esikasvatuksessa. Muutoin hyvin nousseet, muta jostain syystä kanariankrassai ei itänyt ollenkaan, vaan siemenet homehtuivat. Olikohan syynä sammalnappien käyttö, vaikka muuten ne ovat osottautuneet toimiviksi.

Muinaispuvun rakentelusta hautalöytöjen avulla  mielenkiintoinen kirja. Käsityön taito ja kärsivällisyys ovat olleet arvossaan. Kirjan mukaan pelkästään noiden otsanauhojen peukalointi vei kokeneelta tekijältä projektissa viikon.

Tämä on kai sitten se musta aukko. Yritin nimittäin kuvat mustavariksia, jotka ovat palanneet metelöimään pesäpuille. Ilmassa pyöri kaksi suurta joukkoa, jotka kaikkia katosivat, kun kaivoin kännykkäkamern esiin.Muitakin muuttolintuja on jo saapumaassa, on siis kevät! t.HennaMar

Maaliskuun mmm

 Maanantaiaamu Turun torilla. Käytiin taas yhden yön matka sukuloimassa. Näkymä hotellista aamulla. Matka oli kyllä vähällä peruuntua hurjan lumimyräkän takia, mutta onneksi sade lakkasi lähtöaikaamme mennessä,

Messukankaita. Käytiin samalla Turun käsityömessuilla. Messut olivat huomattavasti suppeammat kuin Tampereen, mutta toisaalta ihan sopivan kokoiset parin tunnin kierrokselle. Kankaat ovat Mademoisellelle ja tämän pikkuveljelle. Yllättävän paljon oli kangasedustajia liikkeellä kokonaisuuteen nähden. Talven harmauteen on aina kiva saada värikästä katsottavaa.

Muutos. Jatkoin tyttären tuomaa kimppua siirtämällä sen vielä kertaalleen pienempään malajakkoon. Ilahduttavia värejä näissäkin. Olen myös kylvänyt siemeniä kesää varten, mutta pelkään, että liian aikaisin. Toivottavasti taimet jaksavat sinnitellä oikeaan kevääseen asti. Tänään paistaa aurinko, alkaa taas kohta pihaelämäkin. t. HennaMar

Kuusi kuvaa kesästä

 

Jatkuva harmaus väsyttää ja päätinkin vaihteeksi tehdä postauksen aiheesta, joka kiertää tuolla blogien puutarhapuolella eli kuusi kuvaa viime kesältä.  Kesän värjeä kaivataan taas. Teimme varaslähdön viime kesään vierailemalla tyttären luon Saksassa, josta ensimmäinen kuva on. 

Kauniita katsottavia riitti Virossakin, jossa kävin kesäkuussa toisen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Nämä komeat kuunliljat kasvoivat maalais-/ metsäpuutarhan ojan reunalla. Kuunliljoja näki kyllä muuallakin runsaasti. 

Tämä kuva on jo sitten omasta pihasta. Vanha, aika kärsineen näköinen koristeomenapuu ilahduttaa edelleen valtavalla kukinnalla joka vuosi. Sininen ja valkoinen.

Viime kesän ilonaihe oli preeriangervojen ihana kukinta. Nämä ovat olleet pihatarhassa vuosikymmeniä, hengissä, mutta aika surkeina. Nyt jostain syystä osui niillekin oikeanlainen kesäsää.

 Meren ja taivaan sinisyyttä Kylmäpihlajassa, jossa vierailimme tuttavien kanssa.

Pihassa ilahduttivat myös itse kasvatetut ritarinkannukset. Taustalla töyhtöangervon röyhyt. Tuntuipa hyvältä selailla viime kesän kukkakuvia. 

t. HennaMar

Helmikuun hetket

 Heijastuksia. Helmikuussa valon etenemistä voi seurata kirjahyllyyn osuvista heijastuksista. Olohuoneemmme ikkunan yläpuolella on parveke, joten valo tulee sisään asti vain hyvin matalalta. Tammi- helmikuun vaihteesta alkaen auringon valo osuu yhä kauemmas sisäpuolelle. Tähän aikaan alkaa pikku hiljaa uskoa, että talvi sentään väistyy.

Hiillos. Vaikka nyt on vaihteeksi melko lämmintä, niin helmikuun alussa oli vielä tiukkoja pakkasia ja takan lämmittäminen tarpeen. Aika erikoinen talvi on ollut lunta on tullut ja mennyt valtavia määriä. Luulen, että alin kerros pihallakin on jäätä. Saa nähdä, miten puutarhan kasvit toipuvat keväällä.

Hortensia-kangas. Syksyllä Tukholmasta ostamani batiikkipalakangas muuntui vihdoin paidaksi itselle. Tämä onkin lähinnä kesäpaita 3/4-osahihoin. Kaava jälleen Ottobren kaavoja mukaillen. Vielä on toinen kesäpaitakangas aloittamista vailla. Onneksi nyt jo valoakin riittää. t. HennaMar

Tammikuussa tehtyjä

 

Päätin tänä vuonna osallistua Kristiina K:n haasteeseen, jonka ideana on blogata joka kuukausi kolme kuvaa kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavista aiheista. Tähän Tunikaan valitsi kankaan Mademoiselle joululomallaan. Hän pitää eläimistä ja tämä kukaties onnellinen käärme kuuluu sarjaan Happy Animals. Toiveissa oli tunika, koska olen tehnyt usemman pitkän trikoomekon, jotka eivät oikein ole ideaalisia kouluvaatteita, vaikka ne kotona kuulemma valikoituvat useimmiten päälle. Kangas ja lintu ostettiin Nappinjasta.

Pikkuveljelle tein T-paidan, tällä kertaa pitkähihaisena hauskan eläväkuvioisesta kankaasta, jonka ostopaikkaa en enää muista. Kaava on Ottobren peruspaita kokoa 134 cm. Pikkuveli on nuorin lapsenlapsista, jotan tilkuista ei heille enää oikein vaatetta synny. Tyttäreni pyysi kuitankin tekemään Mademoisellelle uusia Tukkanauhoja ja niitä teinkin sitten vanhoista paloista. Tuo vaaleanpunainen pehmorusetti on kuitenkin valmiina ostettu, oli niin neidin oloinen. Huomasin, että siinä joustoa oli ilmeisesti tehty peittarin avulla käyttäen alalankana kumilankaa, täytyypä kokeilla joskus.

Solmupannan ompelussa takkuan joka kerta, vaikka olen sen moneen kertaan videolta katsonut. Ohje , jonka mukaan solmukohdan reunat jäävät sisäpuolelle, löytyy KangasKeidas-sivuilta. Sen mukaan tein käärmepannan ja tuon kukilla koristellun. Vilkkaan joulun ajan jälkeen on kotona kovin hiljaista. Onneksi talven pimein aika alkaa hellittää ja kohta voi jo alkaa miettiä H:lla alkavia asioita. 

t. HennaMar