lauantai 16. syyskuuta 2017

Pikku pilotin paita ja pitsejä


Olen muutaman kerran etsinyt lentokoneaiheisia silityskuvia, mutta en ole löytänyt. Nyt löysin ja vielä punaisen pitsitien sivuilta, mutta valitettavasti sielläkin oli vain yksi, koska liike on lopettamassa. Ilmalaivan kuvan ostin Stoff&Stil-myymälästä Malmöstä viiime kesänä. Tähtikangas on isomman pilotin, serkun viime joulun paidasta. Applikoin hänen paitaansa raketteja, koska toivomuksena oli rakettipaita ja kangasta jäi reilusti yli. Paita on tehty Ottobren peruskaavalla ja kangas on Tyylimekosta. Silityskuvilla ja applikoimalla saa pientä jujua perusvaatteisiin.


Lastenlapsille on aina kiva ommella, mutta seuraava ompelutyö ei ollut sitten ihan yhtä kiva.  Ratkoin vanhoista lakanoista pitsejä, niille on kyllä käyttöä ja ovathan ne omalla tavallaan kauniita. Yllä olevat on nyplännyt anoppini anoppi tai mahdollisesti hänen siskonsa. Haikeus täytti kuitenkin mielen, kun mietti tuota valtavaa työn määrää ja ajan kulumista, varsinkin kun yhdet lakanat hajosivat käsiin pitseineen päivineen. Toisaalta mietin, että varmasti näitten todennäköisesti kapioiksi tehtyjen lakanoiden ompeluun on varmaan liittynyt paljon toivoa ja odotusta. Mukana oli myös pitsittömiä aluslakanoita, joista yhdistelin parivuoteen lakanoita ja vielä ratkotuistakin sai yhdistämällä tarpeeksi isoja. Mitään kivaa puuhaa isojen kappaleiden käsittely ei tosiaankaan ollut. Nyt on sitten pitsejä moneen käyttöön.


Syyskuussa on sentään ollut aurinkoisiakin päiviä, mukavaa syksyn jatkoa t. HennaMar

maanantai 11. syyskuuta 2017

Vielä kesän väriä


Tällä kertaa tein ensin asusteen (lippahuivin) ja sitten väriskaalaan sopivat vaatteet. Kaikki kankaat olivat jo kotona paitsi kirkkaan keltainen, jonka ostin Jättirätistä, jälleen kerran. Tarvitsin jotain lisää koirakankaaseen, joka oli jäänyt neiti Näppärän joululahjamekosta yli. En tiedä sitten, johtuuko kesän pitkästä odotuksesta, joka ei koskaan toteutunut lämmön osalta, että keltainen edelleen houkutteli kangaskaupassa.

Jeggingsien kaava sama kuin aiemmassa postauksessa, vähän vielä kavennettuna ja tunikan olen jos aiemmin tehnyt mademoiselle toisen värisenä. Nyt lisäsin hihat, kaava on Flycatcher Ottobre 3/2014. Tunikaa on kuulemma käytetty paljon, toivottavasti tämäkin on mieluisa. Housuihin lisäsin tunikan röyhelön, kun olin vahingossa tilannut liian vähän kangasta, harvoin näin, yleensä tilaamiani kankaita aina jää. Tästä ja maaliskuun kuvasta näkee, miten erilaista valo on kevättalvella ja nyt ja kankaan väritys näyttää toiselta. On muuten vihoviimeisiä ommeltavia nuo digikankaat, venyvät joka suuntaan.



Lehdetkin alkavat jo kellastua, mutta auringonkukat kukkivat vielä syksyn väriskaalaan sopivasti t. HennaMar

lauantai 9. syyskuuta 2017

Ideaviikko, jos...


Tehokas tapa saada vaikka mitä ompeluideoita, on viedä kaikki koneet huoltoon. Odottaessa keksii kaikenlaista, mitä olisi kiva ommella juuri nyt. No nyt koneet ovat takaisin eikä varmaan mitään kovin  ihmeellistä synny, mutta huollon aikana tuli käytyä kangasvarastoa läpi ja valitsin jopa joitakin vietäväksi SPR:n. Ehkä joku muu ompelee niistä jotain lennokasta. Huomasin, että minulla on aika monta isohkoa tilkkua, joista voi ommella vielä uudestaan lastenlapsille, sinne 'toiseen osoitteeseen', ettei tule samoja. Koneet toimivat kyllä nyt ihanasti kiitos luottohuoltajan Tuula Juntunen Oy:n, joka löytää ongelmat vaikka suurennuslasilla.

 
Syksy saapui auttamattomasti, vaikka kesä ei ollut kummoinen. Nyt on kukkasipulitkin istutettu: heinätähteä (30 kpl), krookuksia (100), Darwin-tulppaaneja (30) ja laukkoja (10). Taas voi keväällä miettiä, että mitähän sitä tuli laitettua. Hyvä  niin, kaikki uudet väriläiskät keväällä ovat plussaa. Valkoisen posliinihyasintin sipuleita en löytänyt, se on parhaiten menestynyt ja levinnyt pihassamme, skillan ohella. Syysterveisin HennaMar

maanantai 28. elokuuta 2017

Kun kuuset olivat poissa,

rakensi mies niiden paikalle kaksi kukkamaata ja penkin.



Pienempään maahan löytyi kasvit jo pihasta, mutta tuohon isompaan takana olevaan haettiin taas muutama uusi kasvi Karimaan puutarhasta. Uusia kasveja maassa ovat isokonnantatar, Bistorta officinalis, neidontatar, Fallopia japonica var.compacta sekä Tähkäkimikki, Actaea racemosa. Johdonmukaisesti (?) konnantatar on näistä sirompi ja kukkii jo pienin vaaleanpunasin tähkin ja neidontatar rotevampi ja leveämpi kasvutavaltaan. Tähkäkimikin lisäksi pihssamme on jo aiemmin istutettu tummalehtinen syyskimikki, Actea simplex Brunette, joka ei ihan  kunnolla ehdi kukkaan viileässä pihassamme. Kasvutavaltaan kimikki on kuitenkin ylväs ja pysyy hyvin pystyssä, joten halusimme niitä lisää.

Ylimmäiseksi istutimme pari jaettua aniliininpunaista esikkoa ja niiden eteen tulee konnantatarten lisäksi vielä kesän heräteostos,vaaleankeltainen päivänlilja Hemerocallis Fragant Treasure, joka on vielä ruukussa. Keskelle siirsimme toissa kesänä siemenestä kasvattamani tarhaidänunikot, Papaver Orientalis L. jotka viime kesänä istutin keskelle pihaa maahan, joka nyt on myös uusittu. Luulen kyllä, että nämä eivät siirtoa kestä, niin vähän saimme juurta mukaan. On yllättävää, miten pitkä paalujuuri niillä jo oli. Edessä ja vähän keskelläkin on isotähtiputkea, Astranta major Rubra, tai oikeammin sen itsestään kylväytyneitä taimia. Isoimmat olivat ruukussa kesän, pienemmät löytyivät kaikki uusittavasta keskimaasta. Saa sitten nähdä, mitä on keväällä on jäljellä.


Pienempään maahan siirsimme niinikään Karimaan puutarhasta vuosi sitten ostamamme keltavuohenkuusaman, joka tuli istutettua liian ahtaaseen paikkaan. Sen edessä on kaksi kuunliljaa, Martta-vaihdosta saamani ja itsestään kylväytynyt sinikuunlilja, jonka lajipuhtaudesta ei tosin enää tiedä. Jostain syystä en saa kuunliljoja menestymään, paitsi nuo marttalaiset, ja sinistä on enää jäljellä vain yksi, mutta viime kesänä vielä kaksi eli ehkä on 'oikea' risteytymä. Edessä on tiarellaa, pihamme maanpeittokasveista kirjoitin aiemmin blogissani (klik). Päätimme rajoittaa kielon kasvua pihan kukkapenkkien suuntaan, metsään se saa rauhassa levitä.

Ensi kesän kukoistusta jo nyt odotellen t. HennaMar

lauantai 26. elokuuta 2017

Lippahuivit


Ompelin tyttärentyttärille lippahuivit. Ajankohta on ehkä vähän outo, mutta edellisten ompelusten jälkeen teki  mieli ommella vielä jotain koristeellista. Sininen kangas on Eurokankaasta, kankaan nimi on a Spark of Happiness, valmistaja Yucatan(?).  Keltaisen huivin tein kankaan lopusta, joka aikanaan jäi ommeltuani vauvalle leikkihaalarin, eikä ostopaikka ole muistissa. Kankaat ovat ilmeisesti jälleen noita yhdysvaltalaisia tilkkukankaita. Keltaisella ei ole nimeä vaan ainoastaan mallinumero 2627 kokoelmasta: Exotic Vacation by the Erlanger Group Ltd. Ryhmittymä näyttää löytyvän Etsy:n osoitteista. Vihreät nauhat voitin Silausta vailla-blogin arpajaisista, muut nauhat ja koristeet jäämiä omista varastoista. Tein mallin lähtökohtana viimeisimmän SK:n lippahuivin lippa. Näihin laitoin kuitenkin kuminauha- ja nappikiinnityksen, voi sitten sovitella tarpeen mukaan.


Syysterveisin HennaMar


keskiviikko 23. elokuuta 2017

Perusvaatteita koristaen



Syntymäpäiväpaita tunnuksella L.A.P. Tämän kankaan kirkas sininen oli mielestäni erityisen kaunis. Luomutrikoo on Majapuulta, nimi Polut, suunnittelija Terhi Pitkänen. Kaava on Ottobren peruskaava. Pidän tuon kuvion tavallaan realistisuudesta ja kuitenkin sadunomaisuudesta. En ole aivan vakuuttunut siitä, että kaikki lapsille suunnitellut kankaat vastaavat lapsen ajatusmaailmaa. Tarkoitan, etten aina pidä kankaista, jotka on piirretty kuten lapsi olisi piirtänyt. En itsekään osaa piirtää 'oikein', vaikka maailman näenkin aikuisen silmin. Tämän kankaan myötä voi kuvitella metsän eläinten kulkua ilman nallemaisia piirustuksia. Numerot löytyivät valmiina juniorin salibandyaikaisesta, käyttämättömästä paidasta, käänsin vain ysin kuutoseksi.


Voitin Silausta vailla-blogin arpajaisissa kortteja, nappeja ja nauhoja. Kortit ovat hauskoja väritettäviä ja yksi niistä lähti Suomen serkun värittämänä Belgiaan mademoisellelle, jolle tein jeggingsit Noshin kovasti kehutusta farkkucollegesta. Valitettavasti ainakin esipesussa kankaasta lähti väriä. Napit ovat tuosta arpajaispalkinnosta, resorin palat ja  pitsi löytyivät kotivarastoista. Kaava Ottobre 1/2015. Nyt sitten vain odotellaan tietoa housujen sopivuudesta, toinen kangas on vielä odottamassa.

Syksyn harmaata vastaan väreillä ! t. HennaMar

maanantai 21. elokuuta 2017

Värihaaste terrakotta


Elokuun värini oli terrakotta. Ihan ei tämän kankaan pohjaväri sitä ole, mutta saa nyt kelvata. Itselle ompeleminen on aina kaikkein haasteellisinta ja kuvatkin ovat vähän huonoja. Puseron edessä näkyy ailakin siemenkotia ja auringonkukkakin sen kertoo, kesä taipuu jälleen syksyksi. Tällaisen viileän ja sateisen kesän jälkeen tuntee kyllä itsensä jollain lailla huijatuksi.  "... on vastaus vain yksi, Lapin lyhyt kesä, sit aatellessa  mieli apeutuu..." (Eino Leino) Kesä tuntui ehkä vielä lyhyemmältä lämpöisiä odotellessa, mutta onneksi sentään monenlaista ehdittiin ja tapahtui. Värihaastekin on edennyt kutakuinkin suunnitelluksi.


Kangas on Eurokankaasta ja kaava Burdan, tosin voimakkaasti muokattuna. Koristeet ja tarvikkeet, Porin Nauha ja Nappi. Muutakin olen taas ommellut, mutta palaan niihin seuraavassa blogissa.

Tänään aurinko paistaa t. HennaMar

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Vaaleanpunaista puutarhassa


Kanadian angervon hörhelöt ovat viimein avautuneet. Aikoinaan, kun aloittelimme nykyistä puutarhaamme, halusin pihaan vaaleanpuniasi ja valkoisia kukkia, vaikka kumpikaan ei muutoin ole lempivärini. Kanadianangervo tuli tuolloin valittua kukintonsa takia ja on loistava esimerkki siitä, että useimmiten koko kasvin muoto (habitus) on paljon tärkeämpi kuin kukka. Kasvi on koko kesän näkyvissä, kukka vain hetken. Olemme tämän jo parikin kertaa siirtänet ja poistaneet, mutta kukkii edelleen ja onhan se röyhy kaunis.

Monesti paljon vaatimattomammat kasvit ilahduttavat pitempään esimerkiksi malva, jota aikoinaan kylvin, mutta en kyllä enää tiedä, ovatko nykyiset niiden vai jostain muualta tulleiden jälkeläisiä (kylvin sekä harmaamalvikkia että kiiltomalvaa). Valitettavasti maahamme on pesiytynyt joku pistiäinen(?), jonka toukat paikka paikoin syö malvat melkein kokonaan. Taimet voi siirtää keväällä aikaisin ruukkuun valvontaan ja kun multa on puhdasta, se kukkii myös kauniisti ruukussa. Se myös pysyy pystyssä korkeanakin ja sen on annettu levitä aina uusiin paikkoihin.


 Kuvassa oleva leimu on esimerkki ostoksesta, jossa kukka ei ole väriltään sitä, mitä on luvattu. Ensimmäisten jaloangervojen kohdalla kävi niin, että kuuden ostetun vaaleanpunaisen sijaan, kukoisti viisi valkoista ja yksi punainen !


Akileijoihin ei myöskään koskaan kyllästy, olen yrittänyt varjella pihalta löytyneitä vaaleanpunaisia ja itse kylvämiäni keltaisia, mutta kukathan tulevat, miten haluavat.  Enäähän ne eivät kuki ja yritän poistaa väärän värisiä siemenkotia... Viimeisistä kukinnoista nauttien t. HennaMar

lauantai 12. elokuuta 2017

Raidallista


En tiedä, miten tulin valinneeksi raitavelourin keväällä. Yksi syy oli varmasti se, että tätä kangasta on harvoin saatavilla kuviollisena ja ehkä alkukesässä oli mielessä Ruotsin sukulaisten tulossa oleva vierailu. Nyt sitten lähdin kesän lopulla ja vierailujen jälkeen ompelemaan ja kyllä olikin järkyttävän vaikeaa kohdistaa noita osia. Kangasta olin kyllä ostanut JättiRätistä reilusti ja jouduinkin housun lahkeet leikkaamaan kahteen kertaan  Raidoitus ei ole edes symmetrinen pituussuunnassa. No muutoin onnistui aika hyvin, mutta taskuissa silitin epähuomiossa kovikekankaan vuoren puolelle, josta tietysti seurasi se, että ommellessa päälliskangas venyi.  Ehkä Petit Marin voi kulkea kädet taskuissa :-o ?


 

Taistelin taas paitsi raitojen kanssa myös vuorauksen kanssa. Ehkä osasyynä hankaluuksiin oli se, että Ottobre 1/2014, josta kaavat ovat, on minulla ranskan kielisenä. Tilaan joskus näitä lehtiä jälkikäteen, kun olen lukenut joistain blogeista mukavista toteutuksista ja harjoituksen vuoksi eri kielillä. Tämän lehden tilasin RelaxedFit-housukaavan takia, joka tosin olisi ehkä soveltunut paremmin, kun pojat olivat pienempiä. Myös hupparin kaava on tuosta lehdestä, mutta yritin itse päätellä ompelujärjestyksen, eikä se mennyt ihan putkeen. Mallissa ei ollut myöskään kokovuorta. Jälleen kerran Tosimummon ohje oli tarpeen, mutta silti jouduin ompelemaan alaosan vuorista käsin kiinni. Olen inhonnut käsin ompelemista siitä asti, kun kansakoulussa väännettiin harmaaksi tuhrautuneella langalla loppumattomia saumoja liinavaatteisiin. Tästä aiheesta on blogannut ainakin Cause2wear, joka on käynyt koulua monta vuotta myöhemmin, mutta tuo esiin saman turhautumisen tunteen. Nykyisin taitaa olla jo toisin?



Aika monta kuva olen tänä kesänä ottanut aurinkoisella pihamaalla, mutta oikeasti tänä kesänä on kyllä satanut melkein päivittäin. Elokuun lämpimiä iltoja odotellessa t. HennaMar

Trikoovuori ja sininen resori Eurokangas, vetoketju Porin Nauha ja Nappi, raitaresorit Majapuu

torstai 27. heinäkuuta 2017

Daisy-mekko


Hellemekko mademoisellelle, hänelle on näille enemmän käyttöä kuin meille täällä Kotisuomessa, jossa helle ei juurikaan ole hemmotellut. Kaava on Ottobre 3/2015 lehdestä. Tein tällä samalla kaavalla lehden ilmestyttyä serkuksille mekot boordikuvioidusta batistista ja brodyyrikankaasta. Tämä mekko on ihan pala puuvillakangasta Jättirätistä ja alla on vuorina satiinipuuvillahelma anopin laatikoista. En muistanutkaan kuinka ihana kaava tämä oli ommeltavaksi. Kun etenee ompeluohjeen työjärjestyksen mukaan, työ etenee vauhdilla ja näin vuoratun mekon ompelu ei ollutkaan vaikeaa (klik). Taustalla miehen urakointituloksia, kaadetut puut on nyt klapitettu.


Jopa piilovetuketjun ompelu onnistui. Kuvassa takasauma näyttää kyllä vähän ryppyiseltä, täytyypä vielä prässätä se. Alla kuvat vanhoista mekoista, valitettavasti kuvasta ei näe kuinka kaunis tuo batistin kukkakuvioboordi oli. Noihin mekkoihin rypytin helman, että sain koko kankaan leveyden käyttöön. Kaavassa on laskos, joka ei aivan uudessa mekossa asettunut, mutta menettelee.

Vieläkin on lämmintä, mutta ennusteessa sataa taas t.  HennaMar













lauantai 22. heinäkuuta 2017

Oranssia



Pitkästä aikaa olen kesäpuuhilta ehtinyt ompelemaankin. Tein itselleni collegen, koska edellinen oli kovasti kulahtanut. Siihen käyttämäni tikkicollege oli kyllä pettymys. Pehmeä ja mukava päällä, mutta alusta asti siitä lähti 'täytteitä' ja se nukkaantui joka pesussa lisää. Ostin tuon kankaan keväällä Rauman Jättirätistä ja siihen aikaan kaipasin kai värejä, kun ostin tuon oranssin kankaan samaa sävyä kuin puutarhaani hankkimat orvokit. Purkamani college oli harmaa ja mies totesikin, että ainakaan en tuossa uudessa värissä pääse katoamaan. No ehkä tähän tottuu ja jos ei, niin ainahan voi kokeilla koneessa värjäämistä, josta monelle tuntuu olevan hyviä kokemuksia. Ompelu on myös heinäkuun värihaasteeseeni, vaikka juuri nyt ei oransseja kukkia vielä olekaan pihassa noita orvokkeja lukuun ottamatta.

Kaava AlltOmHandarbetets Sömnadsmagasin 2/2010. Tällä kaavalla olisi kiva tehdä myös joustamattomasta kankaasta kesätakki.

Kesäisin terveisin  HennaMar

Sattumia


Rikkaruohoelämää kirjoitti blogissaan siitä, kuinka puutarhassa sattumalta muodostuu kauniita yhdistelmiä. Talomme kulmalle on muodostunut näyttävä yhdistelmä, jossa pieni jasmike (Lemon) ja Ohotan maruna ovat siihen ajatuksella istutettu. Kirkaan keltaisen maksaruohon mies sijoitti tuohon, koska paikka on niitä ainoita aurinkoisia paikkoja tontillemme. Unikot taas tulivat tähän, koska pensaan alusta oli tyhjä viime kesänä ja kevään kukkijoiksi tarkoitetut pienet iirikset eivät enää ilmestyneet.



Unikoillahan on kyky kasvaa tilan mukaan, yritin niitä kovasti harventaa, mutta vieläkin osa jäi pieniksi, mikä kokonaisuuden kannalta on vain hyvä. Härkki, jonka olen siemenestä kasvattanut, on myös siirretty tuohon aurinkoisen paikan takia. Yhdessä nämä muodostavat hauskan kerroksellisen osion ihan puutarhureiden ohjeiden mukaisesti. Puu takana on koristeomenapuu, jonka poistaminen on tosin mietinnässä. Alla olevan kuvan kohde taas on muodostunut itsestään (meidän koskematta). Koivun allahan ei pitäisi kai kasvaa mitään, mutta vuodesta vuoteen nuo akileijat tulevat yhä uusissa vaaleanpunaisissa sävyissä.



Puutarha palkitsee osaamattomankin t. HennaMar


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Aillakointia



Ailakit, illakot ja monet muutkin yksi- ja kaksivuotiset kukat saavat kasvaa pihassamme melko vapaasti. Niitä on helppo poimia pois, jos on tarvetta, nyt kun olemme oppineet tunnistamaan pienet taimet. samoin ne voi poistaa sitä mukaan, kun ne ovat kukkineet ja jättää vain joitakin siementäviä kasveja. Kukkien ja eri kasvilajien runsaus vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna erityisen hyvin ovat tulleet ailakit. Ostin joskus muutama vuosi sitten valkoisen lajin siemeniä, mutta ne ovat lähes tyystin kadonneet. Yhden vaivaisen löysin aidan raosta ja osa kukkivista on vaaleanpunaisia. Sen sijaan lehtosinilatvoista , vaeltajia nekin, suuri osa on tänä vuonna valkoisia. 


Monet näistä kukkakasveista kukkivat todella pitkään ja on yllättävää, miten vähän kotimaisista kasveista on jalostettu puutarhalajeja. Lähes kaikki puutarhakukat ovat tuttuja mm. englantilaisista puutarhoista. Joitakin vuosia sitten myyntiin tuli tikankontteja suomalaisen kehittelyjen tuloksena ja jossain blogissa olen niitä nähnyt. Itselle ei ole toistaiseksi tullut paikallisissa taimimyymälöissä vastaan.

Muita paikasta toiseen vaeltavia ovat pihassamme mm. kaksivuotiset sormustinkukat, jotka ovat vähentyneet kovasti. Unikot, jotka näköjään vaativat tyhjän multapaikan tulevat uusiin tai tyhjennettyihin kukkapenkkeihin joukoittain. Oudosti ne itävät niin tiuhaan, että ilman harvennusta minikokoisisiksi jäävistä ei ole kukkinaan ja siementämään kunnolla. Muutamia malvoja nostetaan joka vuosi ruukkuihin, koska muutoin toukat syövät ne. Ketunleivät ovat tulleet vasta viime vuosina samoin oravanmarjat. Punainen onnen apila (?) on näyttävä väriläiskä missä vain. Jostain ilmestyneitä ukontulikukkia on tänä vuonna erityisen runsaasti samoin puutarhalemmikkejä ja käenkukkaa. Kaksivuotisista sormustinkukan ohella ehkä kaunein kukinta on samettineilikalla, joka kasvina ei kyllä ole kummoinenkaan ja on joskus vaikea saada talvehtimaan se toinen vuosi.



Piha on siis jatkuvassa muutoksessa ja hyvä niin. t. HennaMar


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kivien raivausta


Eikä suinkaan maan sisältä vaan päältä ja vieläpä itse sinne laitettuja. Viime vuonna puutarhamatkan innoittamana ideoin kuusien nalle pimeimpään nurkkaan valoläiskän kivistä. kuusien allahan ei oikein  mikään kasva, joten suunnittelin vaaleista ja tummista kivistä tehtävän kivikoristeen. Tuollainen siitä sitten tuli. Mies teki kehikon ja sitten etsittiin kiviä. Puutarhakivet olivat järkyttävän kalliita ja niinpä nuo mustavalkoiset tuli ostettua hinnan vuoksi, mustat olisivat maksaneet moninkertaisesti. Kaiken huipuksi nuo ja vaaleat kivet ovat Ruotista, josta tänne rahdatut kivet olivat halvimpia. Toisaalta viehätti ajatus siitä, että nuo mustavalkoiset kivet ovat Skoonesta, jonka rannoilta nuorina opiskelijoina etsimme kananjumalia. Kananjumala on siis kivi, jossa on toisen kiven kuluttama reikä niin, että sen voi ripustaa amuletiksi. En enää muista, mistä kirjasta tuon ajatuksen poimin, mutta ilmiselvästi kirja teki vaikutuksen. Tummat kivet ovat omasta ja naapurin pihasta.

Kuusien alla oleva koriste sai puiden raivauksessa täyden suihkun puun purua ja lisäksi pohjalla oli neulasia. Puhdistin sen keväällä vain päältä päin, mutta nyt oli pakko poistaa kaikki pienet kivet ja putsata pohja.


Tavallaanhan tuon kivikoristeen funktio poistui, kun kuuset kaadettiin. Olemme vähän ajatellee surukuusen istuttamista sen taakse tai eteen, katsotaan nyt. Ensin on vielä paljon raivattavaa. Mies aloitti puiden pienimisen kahdeksalta aamulla, eiköhän se tästä. Itselläni on taas silityssunnuntai radiomusiikkia kuunnellen, täytyy sisälläkin siistiä, koska ensi viikolla saamme taas kesävieraita :-). Täällä on paistanut aurinko aamusta asti, vaikka lämpöä oli aamulla vain hieman päälle 10 astetta, nyt taitaa lämmetä kunnolla. t. HennaMar

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Valoa, valoa !



Yksi hauskimmista ja mielenkiintoisimmasta asioista pihassa on seurata valon kulkua päivän mittaan ja eri vuoden aikoina. Pihamme on pienessä montussa ja takapihan takan on metsän tapainen joutomaa ennen maantietä. Niinpä piha on varjossa kesälläkin suuren osan päivää. Valoa on tähän asti saatu lisää karsimalla puiden oksia, mutta nyt vihdoin poistettiin joitakin puita meidän pihan puolelta. Ainakin harkinta-aikaa on ollut riittävästi. Miehen hankkima kastolupa vuodelta 2010(!) oli ehtinyt mennä vanhaksi, mutta ystävällinen metsänhoitaja totesi puhelimessa, että koska tilanne ei ole muuttunut, niin lupaa jatkettiin. Pyysi vielä panemaan nyt nopeasti toimeksi. Tilan ahtaus oli kyllä ilmeinen ja tietysti vain pahentunut. Muistan, että ensimmäisenä tai toisena kesänä kaupungin puistotoimi kävi raivaamassa taka-aluetta ja silloin erikseen pyysin, ettei komeita haapoja kaadeta. Onhan ne upeita, mutta liika on liikaa. Sen koommin ei tuolla alueella olekaan käyty raivaamassa.

Siis etsimään puun kaatajaa joka yllätys, yllätys löytyi vanhan (2016 ) keltaisen puhelinluettelon sivuilta. Toiminimen MM Kaatoapu kaveri tuli saman tien katsomaan ja viikon päästä kaatamaan sovitut puut. Vieläkin tärisyttää päätösten teko, mutta osa puista oli siinä kunnossa, että kohde oli helppo valita. Pahin oli etupihan koivu, joka kaukaa näytti hienolta, mutta jonka lähempi tarkastelu osoitti, että puun latva oli nuorena katkennut ja terävä kulma oli aina täynnä roskaa yms. Lisäksi puu vuoti mahlaa keväisin ja yhtenä vuonna siinä olikin valtava määrä suruperhosia mahlaa juomassa. Kannosta ja rungon paloista näki, että puu oli laho pitkälle molempiin runkoihin asti.


Myös takapihan kuusi oli helppo valinta, latvansa osittain menettänyt kuusi oli kasvattanut vain leveyttä. Se otettiin palasina pois. Vieressä ollut kuusi tuli esiin ja osoittautui sekin huonokuntoiseksi. Haapapuiden oksat olivat senkin latvan pilpunneet ja niinpä sekin  kadettiin naapurin pihan puolelle. Metsuri palasteli kaikki puut, mutta jäi miehelle silti runsaasti työmaata kesäksi.


Puumies oli todella taitava ja kaatoi ison puun niin ettei kannon vieressä kasvanut satunnainen akileija edes vahingoittunut. Haapa valittiin sillä perusteella, että se kasvoi osittain kuvassa näkyvän istuttamamme Douglas-kuusen yläpuolella, emmekä halunneet sille käyvän samoin kuin luonnon kuusille. Nyt on sitten valoa pihassa. saa nähdä miten kielojen armeijan ja oravanmarjojen laivaston käy. Ne kasvoivat lähinnä kuusta, molemmat ovat tontille omia aikojaan tulleet.

Tänään on onneksi tosi aurinkoinen päivä niin, että nähdään heti karsimisen vaikutus valon leikkiin pihalla. Siis jatkamaan pihan siivousta t HennaMar



torstai 6. heinäkuuta 2017

Tunika nappeja myöten


Ihminen kuulemma erottaa miljoona eri värisävyä. Niinpä nappeja yms. valitessani yleensä otan mallipalan kangasta mukaan. Mieleeni tuli Kankaiden yön kangasvalintojani tarkastellessani tämä tunikamalli, joka on 7736 Burda Young(!). Tämän tunikan tein pari vuotta sitten Prahasta tuomieni nappien mukaan. olimme maaliskuun alussa siellä ja matkalaukut olivat sen verran täynnä, etten uskaltanut ostaa kankaita. Kangaskaupassa halusin kuten aina kuitenkin käydä. Niitä näytti olevan siellä tosi vähän ja se, missä kävimme ainoa keskustassa. Kangaskauppojen etsiminen on aina työlästä maassa, jonka kieltä et osaa ja tämä oli erityisen hankala löytää. Ostin nappikartan napit, johon myyjän mukaan ei enää voinut tilata uusia ja ompelin tuon tunikan valitsemalla kankaan sitten nappien mukaan.

Kankaitten nettiostamisessa on juuri ongelmana värien tunnistaminen ja joskus myös kuten nyt kankaan ominaislaadun. Kankaassa, josta nyt tunikan ompeli olikin painatukset jotain muovimaista ainetta ja kangas oli kovin jäykkää. Tosin tässä tapauksessa olisin voinut käydä hypistelemässä, koska Nappinja:lla on myös kivijalkamyymälä, mutta en keskellä yötä. Väri on minttu kuten nettiselostuksessa mainittiin, jotenkin vain näyttää vielä pastellimaisemmalta kuin odotin. Itselle ompeleminen on aina muutenkin haasteellista, joten ompelu oli vaivalloista. Lopuksi päätin vielä tehdä kuminauhalla pussihelman. Taidan olla hidas omaksumaan uutta, näitähän oli muutama vuosi sitten paljon. No valmista tuli, toivottavasti saadaan kunnon kesä vihdoin ja saan tunikan käyttöön. Ehkä se vielä toistuvissa pesuissa pehmenee lisää .

Aurinkoisia päiviä t HennaMar


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Maanpeittokasveista parhaat



Tapana on sanoa, että puut ja pensaat muodostavat puutarhan rungon. Mielestäni kokonaisvaikutelman kannalta ovat maanpeittokasvit aivan yhtä tärkeitä. Ne luovat rauhallisen taustan puutarhan primadonnille ja värikkäimmille kasveille. Tonttimme on varjoisa ja melko viileä ja vaikka se sijaitsee II-vyöhykkeellä, se mielestäni on enemmän III-vyöhykkeen oloinen. Kasvukausi jää pakostakin lyhyemmäksi viileyden takia, joka tosin on hyväkin asia kesäkuumilla. Tontti on savimaalla, jota mies on ahkerasti parantanut lukemattomilla kottikärryllisillä multaa, hiekkaa ja kompostia. Perennamaat ovatkin hyvässä kunnossa, mutta esimerkiksi nurmikkoalueella, joka ei ole meidän perustama, savi nousee jatkuvasti esiin, eikä nurmikosta tule samettimaista vaan sammalmaista. Kukkamaiden laajentaminen vaikuttaa siten voimakkaasti. Mielestäni näissä olosuhteissa kolmeksi parhaaksi maanpeitekasviksi ovat osoittautuneet:
  1. Rönsyansikka, Waldsteinia ternata, jota joskus parikymmentä vuotta sitten ostin viisi tainta ja jota nykyään on neliömetreittäin. Se kasvaa lähes kaikkialla valloittaen jopa viinimarjapensaiden alustoja ja muita vaikeita paikkoja. Kuitenkaan se ei ole liian aggressiivinen, vaan on helppo poistaa maavarsineen ja siirtää palat kasvamaan sopivampaan paikkaan. Ansikka kukkii keltasin kukin varhain kesällä, mutta kukkia tulee lähinnä uusien alueiden reunoille. Kukat eivät kuitenkaan ole pääasia, vaan sen talvivihreä lehdistö, joka nopeasti korjaantuu ja rehevöityy mahdollisista talvivaurioista.
  2. Rönsytiarella, Tiarella cordifolia. Olen joskus saanut Martta -taimenvaihdossa yhden ruukullisen ja nyt sitäkin on monella paikalla. Tiarellan lehtien väri tahtoo hieman ruskistua talviaikaan, mutta sekin korjaantuu nopeasti keväällä. Lisäksi sen kukinta on omalla vaatimattomalla tavallaan kaunis, kuten ruotsalainen nimi Spetsmössa kertoo.
  3. Tuivio, Microbiota decussata, joka tosin on kärsivällisen puutarhurin kasvi. Se kasvaa vuosien mittaan peittämään pari neliötä ja on havukasvina aina vihreä. Joitakin oksia saattaa ruskistua talvella, mutta ne voi leikata pois. Tuiviokin kuten kaikki tämän listan kasvit pitää oman paikkansa puhtaana muista kasveista (rikkaruohoista), joka mielestäni on hyvän maanpeittokasvin tärkein ominaisuus.
Muitakin maanpeittokasveja pihassa on, mutta ne eivät ole kaikilta ominaisuuksiltaan edellisiin verrattavia. Kuvat eivät ole tältä vuodelta, koska ulkona sataa kaatamalla, mutta silti Kesä on . T. HennaMar



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kankaiden hankintaa ja käyttöä



Olin mukana Kankaiden yössä seuraten jonkin aikaa tilannetta verkkosivuilla, minulla ei ole Facebook-tunnuksia. Olihan siellä vaikka mitä, mutta onnekseni tilasin vain yhden. Tuo minttu-valkoinen kangas oli oikeastaan värihaasteen turkoosi, mutta enpä sitä nyt muutenkaan taida tässä kuussa ehtiä. Tilasin sen noutona Nappinja:n kivijalkakauppaan, koska minulla oli edellinen tilaukseni Nosh:ilta kadonnut jonnekin Postin jakelun syövereihin. Toimitus Hämeenlinnasta yli kaksi viikkoa. Yritin sitä hakea seurantakoodilla ja chat-palvelujen kautta, josta vain neuvottiin menemään paikallispostiin kyselemään. Lopulta soitin, kun löysin asiakaspalvelunumeron kaikkien nettipalvelujen joukosta, paketti löytyi, mutta vastattu puhelu maksaa 1,84 €, mikä mielestäni ei ole reilua, kun vika ei ollut minun ei myöskään lähettäjän.

Kylläpä riitelevät ainakin minun silmään nuo kankaiden värit, mutta onneksi ne eivät ole tarkoitetut yhteen. Tilasin Noshin farkkucollegea jeggingsejä varten, koska mademoisellen leggingsit kuulemma kuluvat nopeasti puhki. Ompelen noita sitten syksymmällä. Alla olevassa kuvassa kangaspaloista ommeltu tuliaiskassi, sisällä 100-vuotistuotteita yms. Ruusukankaasta ompelin joskus kauan kauan sitten jakun esikoistyttärelle, ruudullinen vuorikangas anopin laatikoista. En ole siitä ommellut lapsille, koska se vaikuttaa olevan 'aitoa' polyesteriä.


Nyt ulos nauttimaan auringon paisteesta, vielä luvattiin lämmintä tälle päivälle, t. HennaMar




keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Turkoosia jämäpaloissa


Tarkoitus oli ommella kesäkuussa itselle jotain turkoosia, mutta se taitaa nyt jäädä toiseen kertaan. Ompeli sen sijaa sisaruksille jäämäkankaista paidat. Pojan paita on Ottobren malli Panda (3/2016), jota olen käyttänyt ennenkin. Siihen käy kapeammatkin kangaskaistaleet. Tällä kertaa kävi niin, että paita on ommeltu pienemmän serkun paitakankaan lopuista, yleensähän viimeinen saa ne jäännöskankaat pienimpänä. En muista, mistä kangas on ostettu, mutta muistaakseni sitä on ollut myös Eurokankaassa. Sininen kangas on alun perin ostettu oman paidan tehosteeksi ja tämä on jo kolmas paita, jossa sitä käytän.


Isolle siskolle ompelin helletunikan Ottobre 3/2014, tätä samaa kaavaa käytettiin muistaakseni kerran Strömsön ohjelmassa ja väreinä olivat kirkas vihreä ja keltainen. Kankaasta olen ommellut tytölle mekon häihin, kun hän oli puolitoista-vuotias. Oikeastaan minun piti ommella anopin laatikoista löytyneestä seersucker-palasta, jossa oli pienen pieniä eri värisiä tulppaaneja, joiden mukaan tuo tehosteväri valikoitui. Kävi kuitenkin niin, että huomasin vasta leikkaamisen jälkeen kankaan taitoskohdassa värjäytymän ja kun  yritin sitä poistaa punaisista tulppaaneista lähti väriä :-(  No tulipahan tuhottua useampi kangas, hyvä niin.

Koristeomenapuu kukkii täysillä. Tämä puu on oikeastaan jämäpuu sekin, joka jätettiin, kun puu pienenä paleltui talvella kokonaan. Yllättäen juuresta kasvoi kaksi runkoa ja puu on kukkinut runsaasti jo vuosia. Ostankin yleensä mieluiten jalojuurisia taimia, koska ympätyistä ei koskaan tiedä, mitä kasvaa. Se toinen tämän tilalle ostettu kasvoi kauniiksi yksirunkoiseksi puuksi, mutta runkoon tuli halkeama ja puu kuoli pari vuotta sitten. Taimet on ostettu Siikaisista taimitarhasta kauan sitten. Nykyään ostan taimet Karrimaan puutarhasta Kokemäeltä, joka toimii koulutusyksikön yhteydessä. Taimisto myy pääasiassa itse kasvatettuja taimia, joka alkaa olla harvinaista nykyään.

Kesäterveisin HennaMar




tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pikaompelu



Pikaisesti ompelin Vallilan Amsterdam -kankaasta ikkunapöydälle liinan. Minusta on mukava kesäisin pitää ikkunan edessä oleva lehtihyllytaso tyhjänä, koska ulkona on niin paljon katsottavaa. Kuvasta kyllä näkee, että on syytä järjestellä pihalla ennekuin voi puhua näkymästä, yrttihyllyllä on ylimääräistä tavaraa, ruukut ovat vielä kasassa, koska siemenkasvatukset ovat vasta vaiheessa jne.

 Mutta silti ihanasti värejä ulkona, kesä etenee, terveisin HennaMar


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tytön hame


Mademoiselle, joka rakastaa pukeutua hienosti mekkoihin, saa nyt kukkapuolihameen. Kangas löytyi 'historiallisesta' kokoelmastani, johon on kertynyt kankaita vuosikymmenten mittaan. Kankaan hulpiosta löytyi merkintä Screen print VAT copyright P.Kaufmann Inc. Luulin ensin, että kyseessä on sama kauppahuone kuin tänä kesänä ostamassani kankaassa. ( Robert Kaufmann) Yritys näyttää kuitenkin olevan ihan oma, laaja amerikkalainen tukkukauppa/painotalo -kokonaisuus, jonka kankaita on myynnissä vielä laajemmin monilla sivustoilla/kaupoissa. Valitettavasti kankaasta ei löytynyt mallin nimeä, ehkä siksi, että kangasta oli vain pitkittäinen puolikas kuosista. Olen tämän joskus ostanut kangasliikkeen loppuunmyynnistä, ehkä se on ollut näytepala tilausta varten.

Pihakuvasta näkee, että kevät etenee, vaikka on ollutkin kylmää. On ollut tuskastuttavaa odottaa kasveja, kun vielä on hyvässä muistissa edellistalven kato, mutta näyttää siltä, että viime talvi ei ollut niin paha puutarhan kasveille. On  helppo huomata, mistä aiheista painotalon joka on perustettu 1957, kuva-aiheet on ammennettu ja näitä monimutkaisia kukkakankaita näyttää edelleenkin olevan paljon myynnissä.

Malli on mukailtu Ottobren (3/2009) Velma vintage hameesta, mutta muokkasin sitä kankaaseen sopivaksi. Niinpä sivuilla on saumat ja alareuna sekä vyötärö muusta kankaasta. Sametti on ostettu Nuikkinen Oy:ltä ja vyötärönauhan ruusut(?) Porin Nappi ja Nauhasta. Hameen taakse laitoin vielä varalta kiristyskuminauhan sovitusta varten. Mekon väri sopinee myös neulenutun kanssa ja paitaan voi valita 11 väristä, joilla kangas on painettu.


 
 
 
Vaikka on viileää, aurinko lämmittää ihanasti. Mukavaa kesän jatkoa, terveisin HennaMar