torstai 9. marraskuuta 2017

Kankaita matkalta


Kuten otsikosta ja kuvasta näkyy blogihiljaisuuden syy on ollut matka ja kuten aina kävin paikallisissa kangaskaupoissa. Matkan ensimmäinen kohde oli Brysselissä tyttären uusi asunto. Tällä kertaa emme vierailleet kangaskaupoissa siellä tai Waterloossa. Oheisessa linkissä (klik) on lista Brysselin kangaskaupoista. Itselleni aiemmilta vierailuilta on tuttu keskustan Maison Doree, josta olen ostanut todella laadukkaita villa- ja puuvillakankaita lähinnä neitien vaatteisiin. Linkkiluettelossa puhutaan irlantilaisista kankaista, mutta kyllä siellä on kankaita kaikkialta. Mainosten mukaan siellä järjestetään myös ompelukouluja (hintavia!). Tuo kangaskauppa ei ole kovin suuri, mutta Les tissus du Chien Vert Waterloossa on valtavan kokoinen ja siellä on hauska kulkea ja katsella mm. afrikkalaisia kankaita. Nykyinen nettimaailma mahdollistaa ison kaupankäynnin pienelläkin paikkakunnalla, mutta muistaakseni he eivät toimita Suomeen. Myös kielet, ranska ja flaami, tuovat omat haasteensa.


Yllä olevat kankaat serkuksille ostin Saksasta. Brysselistä matkasimme Lilleen Ranskaan, mutta sieltä en ostanut kankaita. Vierailin kyllä kolmessa kangaskaupassa, mutta niissä ei ollut juuri lainkaan joustavia (lasten) kankaita. Johtunee siitä, että ihania lastenvaatekauppoja oli lähes joka kadulla. Tällä kertaa tyttäremme bongasi jopa lapsen talvihaalarin. Yleensä ranskalaiset lasten vaatteet näyttävät ylisöpöiltä, mutta eivät liene kovin käytännöllisiä. Jatkoin siis kankaiden ja kauppojen etsintää Munsterissä. (Sorry, mutta ohjelma vaihtaa aina Umlaut-u:n tavalliseksi) Sieltä googlasin linkkejä todella moneen kangaskauppaan. Nettisivujen perusteella valitsin Stoffe Werning GmbH:n liikkeen ja se osoittautui nappivalinnaksi. En ole missään nähnyt yhtä paljon joustavia kankaita ja kyllä harmitti, että pieneen matkalaukkuun ei paljon voi mahduttaa. Pyrimme pitämään laukut mahdollisimman keveinä, koska nykyisin matkustamme pääasiassa junalla.


Kuvan vasemman puoleinen kangas on Werningiltä. Osa oli tuttuja, mutta oli myös todella paljon sellaisia, joita en ole suomalaisissa myymälöissä nähnyt. Kävimme Munsterissä (umlaut!) myös Karstadtin tavaratalossa, joka on säilynyt valikoimaltaan oikeana vanhanajan tavaratalon. Siellä oli jopa kankaita ja oli hauska huomata, että myynnissä oli mm autokangas, jonka ostin Colmarista, Ranskasta keväällä. Tilan puutteen vuoksi ostin vain muutaman silityskuvan. Kuvan tiikerikankaan ostopaikka oli Ohlsons tyger Malmössä. Olen vuosi sitten käynyt heidän liikkeessään Tukholmassa ja ostanut lastenlapsille paitakankaita, mutta nyt näytti, että he ovat vähentäneet lasten kankaiden myyntiä ja valikoimaan on tullut enemmän eksoottisempia kankaita. Ehkä maahanmuuttajat ompelevat enemmän.

Nyt täytyykin aloittaa kaavojen selailu, että saan kaikille neljälle lapsenlapselle jotain ommeltua viimeistään jouluksi. Mikäs sen mukavampaa puuhaa näin marraskuun pimeneville illoille t. HennaMar.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Väriyhdistelmät


Tuija kirjoitti blogissaan (klik) siitä, miten eri tavoin sisustuksessa käytetään värejä, huonekaluja ja koriste-esineitä. Minulla on usein sama tunne, että en oikein itse osaa yhdistellä erilaisia tai eri värisiä kohteita. Tein yllä olevat kukka-asetelmat Marttojen kukkaillassa ja kyllä nämä omani vaikuttivat kovin vaatimattomilta monien muiden runsaisiin ja värikkäisiin asetelmiin verrattuna. Sama juttu kankaiden kanssa, en oikein osaa yhdistellä eri kankaita, enkä ainakaan eri kuoseja. Yhdistelmä kuviollinen kangas yhdistettynä yksiväriseen vielä jotenkin menettelee, mutta enemmän on usein liikaa.

Yritin jälleen kerran käyttää ylimääräisiä kankaita pois yhdistellen tilkuista, mutta kävi niin kuin yläkuvassa näkyy: harmaaseen yhdistetty kahta(!) eri kuviollista kangasta tarkoin erotettuna. En yleensä raaski rikkoa kuvioitakaan. Ompelin kangasräkkiin uuden päällisen näistä, edellisessä olin revitellyt peräti ompelemalla harmaita vakosamettipaloja eri suuntiin ja reunustaen ne harmaalla koristenauhalla (!). Eipä taida tulla leppäkerttuun edes pilkkuja. Aiemmin joululahjojen suojuksiin ja tyynynpäällisiä olen ommellut myös tilkkutöinä useammilla väreillä. Nyt tuli kangasroskikseenkin vain farkkukangasta yhdistettynä kukalliseen kankaaseen ('sallittu yhdistelmä'). Kuvassa näkyvän keinutuolin peiton ompelin, kun minulla oli mallina Tallinnasta ostettu peitto ja käytin suunnilleen samoja yhdistelmiä ja tilkkukokoja. Vuosi väriterapiaa on sikäli ollut kiva haaste ja ohjenuora, vaikka vähän olen lipsunutkin kuukausiohjelmasta.


 Ompeluhuoneessa on värejä sikin sokin, ihan tarkoituksellakin, kun olen kerännyt sinne erilaisia purkkeja, joihin tallettaa tarvikkeita. Täälläpäin on vielä vähän ruskan värejäkin jäljellä, värikästä loppusyksyä t. HennaMar  

maanantai 9. lokakuuta 2017

Vaarallisia kankaita ?


Ollaan taas tulossa vuodenaikaan, jolloin kuvien ottaminen sisällä on hankalaa. Jonkinmoinen kuva viimeisistä ompeluista alempana. Housut on ommeltu jäämäpaloista, ainoastaan tähtikuvioisen hain Eurokankaasta. Ommellessani näitä mietin sitä valtavaa muutosta, joka on tapahtunut sekä vaatteissa että materiaaleissa. Sain ensimmäiset tekokuituiset hiihtohousut oppikoulun alaluokalla. Ne olivat jotain kovaa, mutta luonnon kankaisiin verrattuna hyvin joustavaa kangasta ja niissä oli vauhtiviivat sivulla. Siihen aikaan oli vielä suositus, että tytöt pukevat housut vain liikuntapäivinä! Hiihtohousuihin ei lumi tarttunut ja ne suojasivat myös nilkat, koska jalan alta kulki kumi(?)nauha. Olivat siis paljon käyttökelpoisemmat kuin aikaisemmat vaatteet.

Olemmeko nyt kuitenkin maksamassa kovan hinnan kaikesta sitä mukavuudesta, jota uudet materiaalit ovat tuoneet mukanaan. Ekologisten kankaiden valinta on vaikeaa, nykyisin jopa luomupuuvillaisiin joustokankaisiin lisätään elastaania, joka lienee polyuretaanijohdannainen. Puhumattakaan kaikista mahdollisista sekoitekankaista, joita on ihana ommella ja mukava pitää. Pitäisikö kankaisiin saada merkintä Tämä kangas/vaate voi vaarantaa planeettasi? Tarkoitan mikromuoveja, joista viime aikoina on paljon uutisoitu. Vaatteista noita muoveja irronnee eniten fleece-kankaista tai näin olen ainakin jostain lukenut. Mutta onko olemassa tutkimuksia siitä, mitkä muovit irtoavat helpommin ja miten valmistustekniikka vaikuttaa. Aikoinaan olin huomaavinani, että polyesteri-puuvillapidoista lähti ennemminkin puuvilla kulumalla. Ja onko eroa erilaisten tekokuitujen välillä? Merkinnät, joita olen vaatteissa nähnyt viittaavat yleensä tuotteen turvallisuuteen käyttäjälleen ( ei sisällä käyttäjälle vaarallisia kemikaaleja).

Kännykkäkamerani teho ei oikein riitä sisätiloissa, mutta alla jonkinmoinen kuva viimeisimmistä ompeluista:


 
 
Pojan housukaavat ovat Ottobre 1/2014. Vanhemmissa lehdissä, ennen vuotta 2010 käytetään vielä melko paljon kudottuja kankaita, usein puuvillaa.
Nykyisin ne ovat poikkeuksia ja silloinkin suositellaan jotain joustavaa.  Onkohan joku suunnitellut pyykinpesukoneita, jotka suodattavat mikromuoveja pois, tuskinpa. Tarvikkeet Napista ja nauhasta, muovia nekin. Täytyy toivoa Esko Valtaojan tapaan, että tämäkin ihmisen luoma ongelma löytää ratkaisunsa!
 
Sadepäiväterveisin HennaMar
 


maanantai 2. lokakuuta 2017

Tuoksuja puutarhaan?


Pihassamme ei ole ruusuja toisaalta, koska varjoisa metsäpiha ei ole niille paras kasvuympäristö ja toisaalta siksi, että ruusut eivät mielestämme ole kasveina kauniita. Toisinaan mietin, että olisi mukava saada kuitenkin enemmän tuoksuja puutarhaan ja miellän kukkien tuoksut yleensä ruusuihin. Lainasin kirjastosta Kirsi Tuomisen kirjan Tuoksuva puutarha ja parveke saadakseni lisätietoa tuoksuvista puutarhakasveista. Jotkin esitellyistä kasveista toki olen tunnistanut kuten tietenkin syreeni, pikkujasmike ja kielot. Myös mahonia, joka kukkii alkukesästä tulee huomioitua samoin (marja)omenapuut. Myöhemmin kesällä kukkivan kilsepensaan tuoksun olen myös tunnistanut. Pensas ei ole kuitenkaan muutamaan vuoteen kukkinut, johtuneeko siitä, että se on jo iäkäs (noin 30v).


Jotkin kasveista olivat tuttuja, mutta tuoksuvaksi määrittely yllätys. Esimerkiksi vierekkäin kasvavien hopeahärkin ja ohotanmarunan tuoksuja en ole juuri huomannut. Kirjan mukaan ne kuuluvat eri tuoksuperheisiin, joita on kuvattu kaikkiaan seitsemän, näistä pihassamme tutuin on yrttinen tuoksuperhe. Ostan yleensä keväisin tutulta luottopuutarhurilta useita yrttejä ja niiden tuoksu tulvahtavat ilmoille aina käyttöön leikatessa. Tosin yrtissä täytyy olla muutakin kuin tuoksu, esim. curry-yrtti tuoksui kyllä mausteiselta, mutta ei maistunut miltään.

Pihassa on joitakin kasveja, jotka eivät omaan nenääni tuoksu kirjan luetteloista poiketen. Näitä ovat esimerkiksi päivänlilja, lehtosinilatva ja malva, kyseessä voi toki olla lajiominaisuus. Illakon tuoksua en myöskään ole huomannut, en sitten tiedä olenko aina väärään aikaan pihalla? Pistävä tuoksu on mm. pihlajalla ja leimukukilla. Ja tuoksu, josta en todellakaan pidä on tuoksukurjenpolven, joka puolestani voisi olla nimeltään haisukurjenpolvi.


Aina ei kasvin kukkien tarvitse olla tuoksuvia tai huomiota herättävän värisiä. Kuvan purppurakeijunkukka Heuchera micrantha 'Palace Purple', on aina syksyisin yhtä hellyttävä pienen pienine kukkineen, joita täytyisi melkein katsoa suurennuslasilla. Kuvassa näkyy myös yksi 'tuoksuja', josta en pidä, nimittäin mänty joka tiputtele saavikaupalla neulasia joka vuosi. Mäntypuut voisivat pysyä mäntymetsissä, savimaalla ne ovat rumia rötisköjä, kaatolupaa emme tälle puulle kuitenkaan saneet. Ensi kesänä koetan muistaa haistella uusia tulokkaitta kuten lännenkimikkiä, jos se ehtii kukkaan, ja väriminttua. Muita tuoksun osalta huomiotta jääneitä ovat laikkuköynnös, paratiisililja, karhunjuuri ja harjaneilikka. Myös kesäkukkia valitessa koetan muistaa tuoksut.



Onko tiedossanne muita hyviä vinkkejä tuoksuihin? Toivotaan ensi kesälle paljon aurinkoisia, tuoksuvia päiviä. T. HennaMar

maanantai 25. syyskuuta 2017

Talvicollege

 

Ompelin itselleni talvea varten lämpöisen, vuoratun collegen, ihan sisäkäyttöön. Palelen helposti ja omakotitalossa on välillä viileää. Halusin myös jotain tummempaa talveen auringonkeltaisen tilalle. Valitettavasti en nyt löytänyt tuota Ommellisen blogia, jossa kysyttiin, muuttuvatko suosikkivaatevärit vuoden aikojen mukaan. Minulla ainakin, useimmiten talvella käytän tumman sinistä tai harmaata. Kankaat ovat Jättirätistä ja kaava viimeisimmästä Ottobren numerosta. Vähän isohan tämä on, mutta sitä mukavampi siihen on kietoutua, kun pohjoistuulet puhaltavat. Vaikka juuri nyt ulkona on ihan kesäinen keli. Oikeastaan tämän kuukauden haastevärini oli harmaa, mutta se jää nyt ompelematta, kun en löytänyt sopivaa kangasta.

Tarvikkeet Porin Nappi ja nauha. Unohdin ostaa sirkkaraudat, mutta tuo toisella kankaalla reunustettu aukko kelpaa kyllä (kunhan vielä siistin ylimääräiset langan pätkät). Unohdin myös nyöritopparit, täytyy joku kerta käydä ohi mennessä hakemassa. Nyt onkin ihanat kävelyilmat.

Hyvää syksyä t. HennaMar

lauantai 16. syyskuuta 2017

Pikku pilotin paita ja pitsejä


Olen muutaman kerran etsinyt lentokoneaiheisia silityskuvia, mutta en ole löytänyt. Nyt löysin ja vielä punaisen pitsitien sivuilta, mutta valitettavasti sielläkin oli vain yksi, koska liike on lopettamassa. Ilmalaivan kuvan ostin Stoff&Stil-myymälästä Malmöstä viiime kesänä. Tähtikangas on isomman pilotin, serkun viime joulun paidasta. Applikoin hänen paitaansa raketteja, koska toivomuksena oli rakettipaita ja kangasta jäi reilusti yli. Paita on tehty Ottobren peruskaavalla ja kangas on Tyylimekosta. Silityskuvilla ja applikoimalla saa pientä jujua perusvaatteisiin.


Lastenlapsille on aina kiva ommella, mutta seuraava ompelutyö ei ollut sitten ihan yhtä kiva.  Ratkoin vanhoista lakanoista pitsejä, niille on kyllä käyttöä ja ovathan ne omalla tavallaan kauniita. Yllä olevat on nyplännyt anoppini anoppi tai mahdollisesti hänen siskonsa. Haikeus täytti kuitenkin mielen, kun mietti tuota valtavaa työn määrää ja ajan kulumista, varsinkin kun yhdet lakanat hajosivat käsiin pitseineen päivineen. Toisaalta mietin, että varmasti näitten todennäköisesti kapioiksi tehtyjen lakanoiden ompeluun on varmaan liittynyt paljon toivoa ja odotusta. Mukana oli myös pitsittömiä aluslakanoita, joista yhdistelin parivuoteen lakanoita ja vielä ratkotuistakin sai yhdistämällä tarpeeksi isoja. Mitään kivaa puuhaa isojen kappaleiden käsittely ei tosiaankaan ollut. Nyt on sitten pitsejä moneen käyttöön.


Syyskuussa on sentään ollut aurinkoisiakin päiviä, mukavaa syksyn jatkoa t. HennaMar

maanantai 11. syyskuuta 2017

Vielä kesän väriä


Tällä kertaa tein ensin asusteen (lippahuivin) ja sitten väriskaalaan sopivat vaatteet. Kaikki kankaat olivat jo kotona paitsi kirkkaan keltainen, jonka ostin Jättirätistä, jälleen kerran. Tarvitsin jotain lisää koirakankaaseen, joka oli jäänyt neiti Näppärän joululahjamekosta yli. En tiedä sitten, johtuuko kesän pitkästä odotuksesta, joka ei koskaan toteutunut lämmön osalta, että keltainen edelleen houkutteli kangaskaupassa.

Jeggingsien kaava sama kuin aiemmassa postauksessa, vähän vielä kavennettuna ja tunikan olen jos aiemmin tehnyt mademoiselle toisen värisenä. Nyt lisäsin hihat, kaava on Flycatcher Ottobre 3/2014. Tunikaa on kuulemma käytetty paljon, toivottavasti tämäkin on mieluisa. Housuihin lisäsin tunikan röyhelön, kun olin vahingossa tilannut liian vähän kangasta, harvoin näin, yleensä tilaamiani kankaita aina jää. Tästä ja maaliskuun kuvasta näkee, miten erilaista valo on kevättalvella ja nyt ja kankaan väritys näyttää toiselta. On muuten vihoviimeisiä ommeltavia nuo digikankaat, venyvät joka suuntaan.



Lehdetkin alkavat jo kellastua, mutta auringonkukat kukkivat vielä syksyn väriskaalaan sopivasti t. HennaMar

lauantai 9. syyskuuta 2017

Ideaviikko, jos...


Tehokas tapa saada vaikka mitä ompeluideoita, on viedä kaikki koneet huoltoon. Odottaessa keksii kaikenlaista, mitä olisi kiva ommella juuri nyt. No nyt koneet ovat takaisin eikä varmaan mitään kovin  ihmeellistä synny, mutta huollon aikana tuli käytyä kangasvarastoa läpi ja valitsin jopa joitakin vietäväksi SPR:n. Ehkä joku muu ompelee niistä jotain lennokasta. Huomasin, että minulla on aika monta isohkoa tilkkua, joista voi ommella vielä uudestaan lastenlapsille, sinne 'toiseen osoitteeseen', ettei tule samoja. Koneet toimivat kyllä nyt ihanasti kiitos luottohuoltajan Tuula Juntunen Oy:n, joka löytää ongelmat vaikka suurennuslasilla.

 
Syksy saapui auttamattomasti, vaikka kesä ei ollut kummoinen. Nyt on kukkasipulitkin istutettu: heinätähteä (30 kpl), krookuksia (100), Darwin-tulppaaneja (30) ja laukkoja (10). Taas voi keväällä miettiä, että mitähän sitä tuli laitettua. Hyvä  niin, kaikki uudet väriläiskät keväällä ovat plussaa. Valkoisen posliinihyasintin sipuleita en löytänyt, se on parhaiten menestynyt ja levinnyt pihassamme, skillan ohella. Syysterveisin HennaMar

maanantai 28. elokuuta 2017

Kun kuuset olivat poissa,

rakensi mies niiden paikalle kaksi kukkamaata ja penkin.



Pienempään maahan löytyi kasvit jo pihasta, mutta tuohon isompaan takana olevaan haettiin taas muutama uusi kasvi Karimaan puutarhasta. Uusia kasveja maassa ovat isokonnantatar, Bistorta officinalis, neidontatar, Fallopia japonica var.compacta sekä Tähkäkimikki, Actaea racemosa. Johdonmukaisesti (?) konnantatar on näistä sirompi ja kukkii jo pienin vaaleanpunasin tähkin ja neidontatar rotevampi ja leveämpi kasvutavaltaan. Tähkäkimikin lisäksi pihssamme on jo aiemmin istutettu tummalehtinen syyskimikki, Actea simplex Brunette, joka ei ihan  kunnolla ehdi kukkaan viileässä pihassamme. Kasvutavaltaan kimikki on kuitenkin ylväs ja pysyy hyvin pystyssä, joten halusimme niitä lisää.

Ylimmäiseksi istutimme pari jaettua aniliininpunaista esikkoa ja niiden eteen tulee konnantatarten lisäksi vielä kesän heräteostos,vaaleankeltainen päivänlilja Hemerocallis Fragant Treasure, joka on vielä ruukussa. Keskelle siirsimme toissa kesänä siemenestä kasvattamani tarhaidänunikot, Papaver Orientalis L. jotka viime kesänä istutin keskelle pihaa maahan, joka nyt on myös uusittu. Luulen kyllä, että nämä eivät siirtoa kestä, niin vähän saimme juurta mukaan. On yllättävää, miten pitkä paalujuuri niillä jo oli. Edessä ja vähän keskelläkin on isotähtiputkea, Astranta major Rubra, tai oikeammin sen itsestään kylväytyneitä taimia. Isoimmat olivat ruukussa kesän, pienemmät löytyivät kaikki uusittavasta keskimaasta. Saa sitten nähdä, mitä on keväällä on jäljellä.


Pienempään maahan siirsimme niinikään Karimaan puutarhasta vuosi sitten ostamamme keltavuohenkuusaman, joka tuli istutettua liian ahtaaseen paikkaan. Sen edessä on kaksi kuunliljaa, Martta-vaihdosta saamani ja itsestään kylväytynyt sinikuunlilja, jonka lajipuhtaudesta ei tosin enää tiedä. Jostain syystä en saa kuunliljoja menestymään, paitsi nuo marttalaiset, ja sinistä on enää jäljellä vain yksi, mutta viime kesänä vielä kaksi eli ehkä on 'oikea' risteytymä. Edessä on tiarellaa, pihamme maanpeittokasveista kirjoitin aiemmin blogissani (klik). Päätimme rajoittaa kielon kasvua pihan kukkapenkkien suuntaan, metsään se saa rauhassa levitä.

Ensi kesän kukoistusta jo nyt odotellen t. HennaMar

lauantai 26. elokuuta 2017

Lippahuivit


Ompelin tyttärentyttärille lippahuivit. Ajankohta on ehkä vähän outo, mutta edellisten ompelusten jälkeen teki  mieli ommella vielä jotain koristeellista. Sininen kangas on Eurokankaasta, kankaan nimi on a Spark of Happiness, valmistaja Yucatan(?).  Keltaisen huivin tein kankaan lopusta, joka aikanaan jäi ommeltuani vauvalle leikkihaalarin, eikä ostopaikka ole muistissa. Kankaat ovat ilmeisesti jälleen noita yhdysvaltalaisia tilkkukankaita. Keltaisella ei ole nimeä vaan ainoastaan mallinumero 2627 kokoelmasta: Exotic Vacation by the Erlanger Group Ltd. Ryhmittymä näyttää löytyvän Etsy:n osoitteista. Vihreät nauhat voitin Silausta vailla-blogin arpajaisista, muut nauhat ja koristeet jäämiä omista varastoista. Tein mallin lähtökohtana viimeisimmän SK:n lippahuivin lippa. Näihin laitoin kuitenkin kuminauha- ja nappikiinnityksen, voi sitten sovitella tarpeen mukaan.


Syysterveisin HennaMar


keskiviikko 23. elokuuta 2017

Perusvaatteita koristaen



Syntymäpäiväpaita tunnuksella L.A.P. Tämän kankaan kirkas sininen oli mielestäni erityisen kaunis. Luomutrikoo on Majapuulta, nimi Polut, suunnittelija Terhi Pitkänen. Kaava on Ottobren peruskaava. Pidän tuon kuvion tavallaan realistisuudesta ja kuitenkin sadunomaisuudesta. En ole aivan vakuuttunut siitä, että kaikki lapsille suunnitellut kankaat vastaavat lapsen ajatusmaailmaa. Tarkoitan, etten aina pidä kankaista, jotka on piirretty kuten lapsi olisi piirtänyt. En itsekään osaa piirtää 'oikein', vaikka maailman näenkin aikuisen silmin. Tämän kankaan myötä voi kuvitella metsän eläinten kulkua ilman nallemaisia piirustuksia. Numerot löytyivät valmiina juniorin salibandyaikaisesta, käyttämättömästä paidasta, käänsin vain ysin kuutoseksi.


Voitin Silausta vailla-blogin arpajaisissa kortteja, nappeja ja nauhoja. Kortit ovat hauskoja väritettäviä ja yksi niistä lähti Suomen serkun värittämänä Belgiaan mademoisellelle, jolle tein jeggingsit Noshin kovasti kehutusta farkkucollegesta. Valitettavasti ainakin esipesussa kankaasta lähti väriä. Napit ovat tuosta arpajaispalkinnosta, resorin palat ja  pitsi löytyivät kotivarastoista. Kaava Ottobre 1/2015. Nyt sitten vain odotellaan tietoa housujen sopivuudesta, toinen kangas on vielä odottamassa.

Syksyn harmaata vastaan väreillä ! t. HennaMar

maanantai 21. elokuuta 2017

Värihaaste terrakotta


Elokuun värini oli terrakotta. Ihan ei tämän kankaan pohjaväri sitä ole, mutta saa nyt kelvata. Itselle ompeleminen on aina kaikkein haasteellisinta ja kuvatkin ovat vähän huonoja. Puseron edessä näkyy ailakin siemenkotia ja auringonkukkakin sen kertoo, kesä taipuu jälleen syksyksi. Tällaisen viileän ja sateisen kesän jälkeen tuntee kyllä itsensä jollain lailla huijatuksi.  "... on vastaus vain yksi, Lapin lyhyt kesä, sit aatellessa  mieli apeutuu..." (Eino Leino) Kesä tuntui ehkä vielä lyhyemmältä lämpöisiä odotellessa, mutta onneksi sentään monenlaista ehdittiin ja tapahtui. Värihaastekin on edennyt kutakuinkin suunnitelluksi.


Kangas on Eurokankaasta ja kaava Burdan, tosin voimakkaasti muokattuna. Koristeet ja tarvikkeet, Porin Nauha ja Nappi. Muutakin olen taas ommellut, mutta palaan niihin seuraavassa blogissa.

Tänään aurinko paistaa t. HennaMar

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Vaaleanpunaista puutarhassa


Kanadian angervon hörhelöt ovat viimein avautuneet. Aikoinaan, kun aloittelimme nykyistä puutarhaamme, halusin pihaan vaaleanpuniasi ja valkoisia kukkia, vaikka kumpikaan ei muutoin ole lempivärini. Kanadianangervo tuli tuolloin valittua kukintonsa takia ja on loistava esimerkki siitä, että useimmiten koko kasvin muoto (habitus) on paljon tärkeämpi kuin kukka. Kasvi on koko kesän näkyvissä, kukka vain hetken. Olemme tämän jo parikin kertaa siirtänet ja poistaneet, mutta kukkii edelleen ja onhan se röyhy kaunis.

Monesti paljon vaatimattomammat kasvit ilahduttavat pitempään esimerkiksi malva, jota aikoinaan kylvin, mutta en kyllä enää tiedä, ovatko nykyiset niiden vai jostain muualta tulleiden jälkeläisiä (kylvin sekä harmaamalvikkia että kiiltomalvaa). Valitettavasti maahamme on pesiytynyt joku pistiäinen(?), jonka toukat paikka paikoin syö malvat melkein kokonaan. Taimet voi siirtää keväällä aikaisin ruukkuun valvontaan ja kun multa on puhdasta, se kukkii myös kauniisti ruukussa. Se myös pysyy pystyssä korkeanakin ja sen on annettu levitä aina uusiin paikkoihin.


 Kuvassa oleva leimu on esimerkki ostoksesta, jossa kukka ei ole väriltään sitä, mitä on luvattu. Ensimmäisten jaloangervojen kohdalla kävi niin, että kuuden ostetun vaaleanpunaisen sijaan, kukoisti viisi valkoista ja yksi punainen !


Akileijoihin ei myöskään koskaan kyllästy, olen yrittänyt varjella pihalta löytyneitä vaaleanpunaisia ja itse kylvämiäni keltaisia, mutta kukathan tulevat, miten haluavat.  Enäähän ne eivät kuki ja yritän poistaa väärän värisiä siemenkotia... Viimeisistä kukinnoista nauttien t. HennaMar

lauantai 12. elokuuta 2017

Raidallista


En tiedä, miten tulin valinneeksi raitavelourin keväällä. Yksi syy oli varmasti se, että tätä kangasta on harvoin saatavilla kuviollisena ja ehkä alkukesässä oli mielessä Ruotsin sukulaisten tulossa oleva vierailu. Nyt sitten lähdin kesän lopulla ja vierailujen jälkeen ompelemaan ja kyllä olikin järkyttävän vaikeaa kohdistaa noita osia. Kangasta olin kyllä ostanut JättiRätistä reilusti ja jouduinkin housun lahkeet leikkaamaan kahteen kertaan  Raidoitus ei ole edes symmetrinen pituussuunnassa. No muutoin onnistui aika hyvin, mutta taskuissa silitin epähuomiossa kovikekankaan vuoren puolelle, josta tietysti seurasi se, että ommellessa päälliskangas venyi.  Ehkä Petit Marin voi kulkea kädet taskuissa :-o ?


 

Taistelin taas paitsi raitojen kanssa myös vuorauksen kanssa. Ehkä osasyynä hankaluuksiin oli se, että Ottobre 1/2014, josta kaavat ovat, on minulla ranskan kielisenä. Tilaan joskus näitä lehtiä jälkikäteen, kun olen lukenut joistain blogeista mukavista toteutuksista ja harjoituksen vuoksi eri kielillä. Tämän lehden tilasin RelaxedFit-housukaavan takia, joka tosin olisi ehkä soveltunut paremmin, kun pojat olivat pienempiä. Myös hupparin kaava on tuosta lehdestä, mutta yritin itse päätellä ompelujärjestyksen, eikä se mennyt ihan putkeen. Mallissa ei ollut myöskään kokovuorta. Jälleen kerran Tosimummon ohje oli tarpeen, mutta silti jouduin ompelemaan alaosan vuorista käsin kiinni. Olen inhonnut käsin ompelemista siitä asti, kun kansakoulussa väännettiin harmaaksi tuhrautuneella langalla loppumattomia saumoja liinavaatteisiin. Tästä aiheesta on blogannut ainakin Cause2wear, joka on käynyt koulua monta vuotta myöhemmin, mutta tuo esiin saman turhautumisen tunteen. Nykyisin taitaa olla jo toisin?



Aika monta kuva olen tänä kesänä ottanut aurinkoisella pihamaalla, mutta oikeasti tänä kesänä on kyllä satanut melkein päivittäin. Elokuun lämpimiä iltoja odotellessa t. HennaMar

Trikoovuori ja sininen resori Eurokangas, vetoketju Porin Nauha ja Nappi, raitaresorit Majapuu

torstai 27. heinäkuuta 2017

Daisy-mekko


Hellemekko mademoisellelle, hänelle on näille enemmän käyttöä kuin meille täällä Kotisuomessa, jossa helle ei juurikaan ole hemmotellut. Kaava on Ottobre 3/2015 lehdestä. Tein tällä samalla kaavalla lehden ilmestyttyä serkuksille mekot boordikuvioidusta batistista ja brodyyrikankaasta. Tämä mekko on ihan pala puuvillakangasta Jättirätistä ja alla on vuorina satiinipuuvillahelma anopin laatikoista. En muistanutkaan kuinka ihana kaava tämä oli ommeltavaksi. Kun etenee ompeluohjeen työjärjestyksen mukaan, työ etenee vauhdilla ja näin vuoratun mekon ompelu ei ollutkaan vaikeaa (klik). Taustalla miehen urakointituloksia, kaadetut puut on nyt klapitettu.


Jopa piilovetuketjun ompelu onnistui. Kuvassa takasauma näyttää kyllä vähän ryppyiseltä, täytyypä vielä prässätä se. Alla kuvat vanhoista mekoista, valitettavasti kuvasta ei näe kuinka kaunis tuo batistin kukkakuvioboordi oli. Noihin mekkoihin rypytin helman, että sain koko kankaan leveyden käyttöön. Kaavassa on laskos, joka ei aivan uudessa mekossa asettunut, mutta menettelee.

Vieläkin on lämmintä, mutta ennusteessa sataa taas t.  HennaMar













lauantai 22. heinäkuuta 2017

Oranssia



Pitkästä aikaa olen kesäpuuhilta ehtinyt ompelemaankin. Tein itselleni collegen, koska edellinen oli kovasti kulahtanut. Siihen käyttämäni tikkicollege oli kyllä pettymys. Pehmeä ja mukava päällä, mutta alusta asti siitä lähti 'täytteitä' ja se nukkaantui joka pesussa lisää. Ostin tuon kankaan keväällä Rauman Jättirätistä ja siihen aikaan kaipasin kai värejä, kun ostin tuon oranssin kankaan samaa sävyä kuin puutarhaani hankkimat orvokit. Purkamani college oli harmaa ja mies totesikin, että ainakaan en tuossa uudessa värissä pääse katoamaan. No ehkä tähän tottuu ja jos ei, niin ainahan voi kokeilla koneessa värjäämistä, josta monelle tuntuu olevan hyviä kokemuksia. Ompelu on myös heinäkuun värihaasteeseeni, vaikka juuri nyt ei oransseja kukkia vielä olekaan pihassa noita orvokkeja lukuun ottamatta.

Kaava AlltOmHandarbetets Sömnadsmagasin 2/2010. Tällä kaavalla olisi kiva tehdä myös joustamattomasta kankaasta kesätakki.

Kesäisin terveisin  HennaMar

Sattumia


Rikkaruohoelämää kirjoitti blogissaan siitä, kuinka puutarhassa sattumalta muodostuu kauniita yhdistelmiä. Talomme kulmalle on muodostunut näyttävä yhdistelmä, jossa pieni jasmike (Lemon) ja Ohotan maruna ovat siihen ajatuksella istutettu. Kirkaan keltaisen maksaruohon mies sijoitti tuohon, koska paikka on niitä ainoita aurinkoisia paikkoja tontillemme. Unikot taas tulivat tähän, koska pensaan alusta oli tyhjä viime kesänä ja kevään kukkijoiksi tarkoitetut pienet iirikset eivät enää ilmestyneet.



Unikoillahan on kyky kasvaa tilan mukaan, yritin niitä kovasti harventaa, mutta vieläkin osa jäi pieniksi, mikä kokonaisuuden kannalta on vain hyvä. Härkki, jonka olen siemenestä kasvattanut, on myös siirretty tuohon aurinkoisen paikan takia. Yhdessä nämä muodostavat hauskan kerroksellisen osion ihan puutarhureiden ohjeiden mukaisesti. Puu takana on koristeomenapuu, jonka poistaminen on tosin mietinnässä. Alla olevan kuvan kohde taas on muodostunut itsestään (meidän koskematta). Koivun allahan ei pitäisi kai kasvaa mitään, mutta vuodesta vuoteen nuo akileijat tulevat yhä uusissa vaaleanpunaisissa sävyissä.



Puutarha palkitsee osaamattomankin t. HennaMar


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Aillakointia



Ailakit, illakot ja monet muutkin yksi- ja kaksivuotiset kukat saavat kasvaa pihassamme melko vapaasti. Niitä on helppo poimia pois, jos on tarvetta, nyt kun olemme oppineet tunnistamaan pienet taimet. samoin ne voi poistaa sitä mukaan, kun ne ovat kukkineet ja jättää vain joitakin siementäviä kasveja. Kukkien ja eri kasvilajien runsaus vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna erityisen hyvin ovat tulleet ailakit. Ostin joskus muutama vuosi sitten valkoisen lajin siemeniä, mutta ne ovat lähes tyystin kadonneet. Yhden vaivaisen löysin aidan raosta ja osa kukkivista on vaaleanpunaisia. Sen sijaan lehtosinilatvoista , vaeltajia nekin, suuri osa on tänä vuonna valkoisia. 


Monet näistä kukkakasveista kukkivat todella pitkään ja on yllättävää, miten vähän kotimaisista kasveista on jalostettu puutarhalajeja. Lähes kaikki puutarhakukat ovat tuttuja mm. englantilaisista puutarhoista. Joitakin vuosia sitten myyntiin tuli tikankontteja suomalaisen kehittelyjen tuloksena ja jossain blogissa olen niitä nähnyt. Itselle ei ole toistaiseksi tullut paikallisissa taimimyymälöissä vastaan.

Muita paikasta toiseen vaeltavia ovat pihassamme mm. kaksivuotiset sormustinkukat, jotka ovat vähentyneet kovasti. Unikot, jotka näköjään vaativat tyhjän multapaikan tulevat uusiin tai tyhjennettyihin kukkapenkkeihin joukoittain. Oudosti ne itävät niin tiuhaan, että ilman harvennusta minikokoisisiksi jäävistä ei ole kukkinaan ja siementämään kunnolla. Muutamia malvoja nostetaan joka vuosi ruukkuihin, koska muutoin toukat syövät ne. Ketunleivät ovat tulleet vasta viime vuosina samoin oravanmarjat. Punainen onnen apila (?) on näyttävä väriläiskä missä vain. Jostain ilmestyneitä ukontulikukkia on tänä vuonna erityisen runsaasti samoin puutarhalemmikkejä ja käenkukkaa. Kaksivuotisista sormustinkukan ohella ehkä kaunein kukinta on samettineilikalla, joka kasvina ei kyllä ole kummoinenkaan ja on joskus vaikea saada talvehtimaan se toinen vuosi.



Piha on siis jatkuvassa muutoksessa ja hyvä niin. t. HennaMar


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kivien raivausta


Eikä suinkaan maan sisältä vaan päältä ja vieläpä itse sinne laitettuja. Viime vuonna puutarhamatkan innoittamana ideoin kuusien nalle pimeimpään nurkkaan valoläiskän kivistä. kuusien allahan ei oikein  mikään kasva, joten suunnittelin vaaleista ja tummista kivistä tehtävän kivikoristeen. Tuollainen siitä sitten tuli. Mies teki kehikon ja sitten etsittiin kiviä. Puutarhakivet olivat järkyttävän kalliita ja niinpä nuo mustavalkoiset tuli ostettua hinnan vuoksi, mustat olisivat maksaneet moninkertaisesti. Kaiken huipuksi nuo ja vaaleat kivet ovat Ruotista, josta tänne rahdatut kivet olivat halvimpia. Toisaalta viehätti ajatus siitä, että nuo mustavalkoiset kivet ovat Skoonesta, jonka rannoilta nuorina opiskelijoina etsimme kananjumalia. Kananjumala on siis kivi, jossa on toisen kiven kuluttama reikä niin, että sen voi ripustaa amuletiksi. En enää muista, mistä kirjasta tuon ajatuksen poimin, mutta ilmiselvästi kirja teki vaikutuksen. Tummat kivet ovat omasta ja naapurin pihasta.

Kuusien alla oleva koriste sai puiden raivauksessa täyden suihkun puun purua ja lisäksi pohjalla oli neulasia. Puhdistin sen keväällä vain päältä päin, mutta nyt oli pakko poistaa kaikki pienet kivet ja putsata pohja.


Tavallaanhan tuon kivikoristeen funktio poistui, kun kuuset kaadettiin. Olemme vähän ajatellee surukuusen istuttamista sen taakse tai eteen, katsotaan nyt. Ensin on vielä paljon raivattavaa. Mies aloitti puiden pienimisen kahdeksalta aamulla, eiköhän se tästä. Itselläni on taas silityssunnuntai radiomusiikkia kuunnellen, täytyy sisälläkin siistiä, koska ensi viikolla saamme taas kesävieraita :-). Täällä on paistanut aurinko aamusta asti, vaikka lämpöä oli aamulla vain hieman päälle 10 astetta, nyt taitaa lämmetä kunnolla. t. HennaMar