lauantai 22. heinäkuuta 2017

Oranssia



Pitkästä aikaa olen kesäpuuhilta ehtinyt ompelemaankin. Tein itselleni collegen, koska edellinen oli kovasti kulahtanut. Siihen käyttämäni tikkicollege oli kyllä pettymys. Pehmeä ja mukava päällä, mutta alusta asti siitä lähti 'täytteitä' ja se nukkaantui joka pesussa lisää. Ostin tuon kankaan keväällä Rauman Jättirätistä ja siihen aikaan kaipasin kai värejä, kun ostin tuon oranssin kankaan samaa sävyä kuin puutarhaani hankkimat orvokit. Purkamani college oli harmaa ja mies totesikin, että ainakaan en tuossa uudessa värissä pääse katoamaan. No ehkä tähän tottuu ja jos ei, niin ainahan voi kokeilla koneessa värjäämistä, josta monelle tuntuu olevan hyviä kokemuksia. Ompelu on myös heinäkuun värihaasteeseeni, vaikka juuri nyt ei oransseja kukkia vielä olekaan pihassa noita orvokkeja lukuun ottamatta.

Kaava AlltOmHandarbetets Sömnadsmagasin 2/2010. Tällä kaavalla olisi kiva tehdä myös joustamattomasta kankaasta kesätakki.

Kesäisin terveisin  HennaMar

Sattumia


Rikkaruohoelämää kirjoitti blogissaan siitä, kuinka puutarhassa sattumalta muodostuu kauniita yhdistelmiä. Talomme kulmalle on muodostunut näyttävä yhdistelmä, jossa pieni jasmike (Lemon) ja Ohotan maruna ovat siihen ajatuksella istutettu. Kirkaan keltaisen maksaruohon mies sijoitti tuohon, koska paikka on niitä ainoita aurinkoisia paikkoja tontillemme. Unikot taas tulivat tähän, koska pensaan alusta oli tyhjä viime kesänä ja kevään kukkijoiksi tarkoitetut pienet iirikset eivät enää ilmestyneet.



Unikoillahan on kyky kasvaa tilan mukaan, yritin niitä kovasti harventaa, mutta vieläkin osa jäi pieniksi, mikä kokonaisuuden kannalta on vain hyvä. Härkki, jonka olen siemenestä kasvattanut, on myös siirretty tuohon aurinkoisen paikan takia. Yhdessä nämä muodostavat hauskan kerroksellisen osion ihan puutarhureiden ohjeiden mukaisesti. Puu takana on koristeomenapuu, jonka poistaminen on tosin mietinnässä. Alla olevan kuvan kohde taas on muodostunut itsestään (meidän koskematta). Koivun allahan ei pitäisi kai kasvaa mitään, mutta vuodesta vuoteen nuo akileijat tulevat yhä uusissa vaaleanpunaisissa sävyissä.



Puutarha palkitsee osaamattomankin t. HennaMar


maanantai 17. heinäkuuta 2017

Aillakointia



Ailakit, illakot ja monet muutkin yksi- ja kaksivuotiset kukat saavat kasvaa pihassamme melko vapaasti. Niitä on helppo poimia pois, jos on tarvetta, nyt kun olemme oppineet tunnistamaan pienet taimet. samoin ne voi poistaa sitä mukaan, kun ne ovat kukkineet ja jättää vain joitakin siementäviä kasveja. Kukkien ja eri kasvilajien runsaus vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna erityisen hyvin ovat tulleet ailakit. Ostin joskus muutama vuosi sitten valkoisen lajin siemeniä, mutta ne ovat lähes tyystin kadonneet. Yhden vaivaisen löysin aidan raosta ja osa kukkivista on vaaleanpunaisia. Sen sijaan lehtosinilatvoista , vaeltajia nekin, suuri osa on tänä vuonna valkoisia. 


Monet näistä kukkakasveista kukkivat todella pitkään ja on yllättävää, miten vähän kotimaisista kasveista on jalostettu puutarhalajeja. Lähes kaikki puutarhakukat ovat tuttuja mm. englantilaisista puutarhoista. Joitakin vuosia sitten myyntiin tuli tikankontteja suomalaisen kehittelyjen tuloksena ja jossain blogissa olen niitä nähnyt. Itselle ei ole toistaiseksi tullut paikallisissa taimimyymälöissä vastaan.

Muita paikasta toiseen vaeltavia ovat pihassamme mm. kaksivuotiset sormustinkukat, jotka ovat vähentyneet kovasti. Unikot, jotka näköjään vaativat tyhjän multapaikan tulevat uusiin tai tyhjennettyihin kukkapenkkeihin joukoittain. Oudosti ne itävät niin tiuhaan, että ilman harvennusta minikokoisisiksi jäävistä ei ole kukkinaan ja siementämään kunnolla. Muutamia malvoja nostetaan joka vuosi ruukkuihin, koska muutoin toukat syövät ne. Ketunleivät ovat tulleet vasta viime vuosina samoin oravanmarjat. Punainen onnen apila (?) on näyttävä väriläiskä missä vain. Jostain ilmestyneitä ukontulikukkia on tänä vuonna erityisen runsaasti samoin puutarhalemmikkejä ja käenkukkaa. Kaksivuotisista sormustinkukan ohella ehkä kaunein kukinta on samettineilikalla, joka kasvina ei kyllä ole kummoinenkaan ja on joskus vaikea saada talvehtimaan se toinen vuosi.



Piha on siis jatkuvassa muutoksessa ja hyvä niin. t. HennaMar


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kivien raivausta


Eikä suinkaan maan sisältä vaan päältä ja vieläpä itse sinne laitettuja. Viime vuonna puutarhamatkan innoittamana ideoin kuusien nalle pimeimpään nurkkaan valoläiskän kivistä. kuusien allahan ei oikein  mikään kasva, joten suunnittelin vaaleista ja tummista kivistä tehtävän kivikoristeen. Tuollainen siitä sitten tuli. Mies teki kehikon ja sitten etsittiin kiviä. Puutarhakivet olivat järkyttävän kalliita ja niinpä nuo mustavalkoiset tuli ostettua hinnan vuoksi, mustat olisivat maksaneet moninkertaisesti. Kaiken huipuksi nuo ja vaaleat kivet ovat Ruotista, josta tänne rahdatut kivet olivat halvimpia. Toisaalta viehätti ajatus siitä, että nuo mustavalkoiset kivet ovat Skoonesta, jonka rannoilta nuorina opiskelijoina etsimme kananjumalia. Kananjumala on siis kivi, jossa on toisen kiven kuluttama reikä niin, että sen voi ripustaa amuletiksi. En enää muista, mistä kirjasta tuon ajatuksen poimin, mutta ilmiselvästi kirja teki vaikutuksen. Tummat kivet ovat omasta ja naapurin pihasta.

Kuusien alla oleva koriste sai puiden raivauksessa täyden suihkun puun purua ja lisäksi pohjalla oli neulasia. Puhdistin sen keväällä vain päältä päin, mutta nyt oli pakko poistaa kaikki pienet kivet ja putsata pohja.


Tavallaanhan tuon kivikoristeen funktio poistui, kun kuuset kaadettiin. Olemme vähän ajatellee surukuusen istuttamista sen taakse tai eteen, katsotaan nyt. Ensin on vielä paljon raivattavaa. Mies aloitti puiden pienimisen kahdeksalta aamulla, eiköhän se tästä. Itselläni on taas silityssunnuntai radiomusiikkia kuunnellen, täytyy sisälläkin siistiä, koska ensi viikolla saamme taas kesävieraita :-). Täällä on paistanut aurinko aamusta asti, vaikka lämpöä oli aamulla vain hieman päälle 10 astetta, nyt taitaa lämmetä kunnolla. t. HennaMar

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Valoa, valoa !



Yksi hauskimmista ja mielenkiintoisimmasta asioista pihassa on seurata valon kulkua päivän mittaan ja eri vuoden aikoina. Pihamme on pienessä montussa ja takapihan takan on metsän tapainen joutomaa ennen maantietä. Niinpä piha on varjossa kesälläkin suuren osan päivää. Valoa on tähän asti saatu lisää karsimalla puiden oksia, mutta nyt vihdoin poistettiin joitakin puita meidän pihan puolelta. Ainakin harkinta-aikaa on ollut riittävästi. Miehen hankkima kastolupa vuodelta 2010(!) oli ehtinyt mennä vanhaksi, mutta ystävällinen metsänhoitaja totesi puhelimessa, että koska tilanne ei ole muuttunut, niin lupaa jatkettiin. Pyysi vielä panemaan nyt nopeasti toimeksi. Tilan ahtaus oli kyllä ilmeinen ja tietysti vain pahentunut. Muistan, että ensimmäisenä tai toisena kesänä kaupungin puistotoimi kävi raivaamassa taka-aluetta ja silloin erikseen pyysin, ettei komeita haapoja kaadeta. Onhan ne upeita, mutta liika on liikaa. Sen koommin ei tuolla alueella olekaan käyty raivaamassa.

Siis etsimään puun kaatajaa joka yllätys, yllätys löytyi vanhan (2016 ) keltaisen puhelinluettelon sivuilta. Toiminimen MM Kaatoapu kaveri tuli saman tien katsomaan ja viikon päästä kaatamaan sovitut puut. Vieläkin tärisyttää päätösten teko, mutta osa puista oli siinä kunnossa, että kohde oli helppo valita. Pahin oli etupihan koivu, joka kaukaa näytti hienolta, mutta jonka lähempi tarkastelu osoitti, että puun latva oli nuorena katkennut ja terävä kulma oli aina täynnä roskaa yms. Lisäksi puu vuoti mahlaa keväisin ja yhtenä vuonna siinä olikin valtava määrä suruperhosia mahlaa juomassa. Kannosta ja rungon paloista näki, että puu oli laho pitkälle molempiin runkoihin asti.


Myös takapihan kuusi oli helppo valinta, latvansa osittain menettänyt kuusi oli kasvattanut vain leveyttä. Se otettiin palasina pois. Vieressä ollut kuusi tuli esiin ja osoittautui sekin huonokuntoiseksi. Haapapuiden oksat olivat senkin latvan pilpunneet ja niinpä sekin  kadettiin naapurin pihan puolelle. Metsuri palasteli kaikki puut, mutta jäi miehelle silti runsaasti työmaata kesäksi.


Puumies oli todella taitava ja kaatoi ison puun niin ettei kannon vieressä kasvanut satunnainen akileija edes vahingoittunut. Haapa valittiin sillä perusteella, että se kasvoi osittain kuvassa näkyvän istuttamamme Douglas-kuusen yläpuolella, emmekä halunneet sille käyvän samoin kuin luonnon kuusille. Nyt on sitten valoa pihassa. saa nähdä miten kielojen armeijan ja oravanmarjojen laivaston käy. Ne kasvoivat lähinnä kuusta, molemmat ovat tontille omia aikojaan tulleet.

Tänään on onneksi tosi aurinkoinen päivä niin, että nähdään heti karsimisen vaikutus valon leikkiin pihalla. Siis jatkamaan pihan siivousta t HennaMar



torstai 6. heinäkuuta 2017

Tunika nappeja myöten


Ihminen kuulemma erottaa miljoona eri värisävyä. Niinpä nappeja yms. valitessani yleensä otan mallipalan kangasta mukaan. Mieleeni tuli Kankaiden yön kangasvalintojani tarkastellessani tämä tunikamalli, joka on 7736 Burda Young(!). Tämän tunikan tein pari vuotta sitten Prahasta tuomieni nappien mukaan. olimme maaliskuun alussa siellä ja matkalaukut olivat sen verran täynnä, etten uskaltanut ostaa kankaita. Kangaskaupassa halusin kuten aina kuitenkin käydä. Niitä näytti olevan siellä tosi vähän ja se, missä kävimme ainoa keskustassa. Kangaskauppojen etsiminen on aina työlästä maassa, jonka kieltä et osaa ja tämä oli erityisen hankala löytää. Ostin nappikartan napit, johon myyjän mukaan ei enää voinut tilata uusia ja ompelin tuon tunikan valitsemalla kankaan sitten nappien mukaan.

Kankaitten nettiostamisessa on juuri ongelmana värien tunnistaminen ja joskus myös kuten nyt kankaan ominaislaadun. Kankaassa, josta nyt tunikan ompeli olikin painatukset jotain muovimaista ainetta ja kangas oli kovin jäykkää. Tosin tässä tapauksessa olisin voinut käydä hypistelemässä, koska Nappinja:lla on myös kivijalkamyymälä, mutta en keskellä yötä. Väri on minttu kuten nettiselostuksessa mainittiin, jotenkin vain näyttää vielä pastellimaisemmalta kuin odotin. Itselle ompeleminen on aina muutenkin haasteellista, joten ompelu oli vaivalloista. Lopuksi päätin vielä tehdä kuminauhalla pussihelman. Taidan olla hidas omaksumaan uutta, näitähän oli muutama vuosi sitten paljon. No valmista tuli, toivottavasti saadaan kunnon kesä vihdoin ja saan tunikan käyttöön. Ehkä se vielä toistuvissa pesuissa pehmenee lisää .

Aurinkoisia päiviä t HennaMar


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Maanpeittokasveista parhaat



Tapana on sanoa, että puut ja pensaat muodostavat puutarhan rungon. Mielestäni kokonaisvaikutelman kannalta ovat maanpeittokasvit aivan yhtä tärkeitä. Ne luovat rauhallisen taustan puutarhan primadonnille ja värikkäimmille kasveille. Tonttimme on varjoisa ja melko viileä ja vaikka se sijaitsee II-vyöhykkeellä, se mielestäni on enemmän III-vyöhykkeen oloinen. Kasvukausi jää pakostakin lyhyemmäksi viileyden takia, joka tosin on hyväkin asia kesäkuumilla. Tontti on savimaalla, jota mies on ahkerasti parantanut lukemattomilla kottikärryllisillä multaa, hiekkaa ja kompostia. Perennamaat ovatkin hyvässä kunnossa, mutta esimerkiksi nurmikkoalueella, joka ei ole meidän perustama, savi nousee jatkuvasti esiin, eikä nurmikosta tule samettimaista vaan sammalmaista. Kukkamaiden laajentaminen vaikuttaa siten voimakkaasti. Mielestäni näissä olosuhteissa kolmeksi parhaaksi maanpeitekasviksi ovat osoittautuneet:
  1. Rönsyansikka, Waldsteinia ternata, jota joskus parikymmentä vuotta sitten ostin viisi tainta ja jota nykyään on neliömetreittäin. Se kasvaa lähes kaikkialla valloittaen jopa viinimarjapensaiden alustoja ja muita vaikeita paikkoja. Kuitenkaan se ei ole liian aggressiivinen, vaan on helppo poistaa maavarsineen ja siirtää palat kasvamaan sopivampaan paikkaan. Ansikka kukkii keltasin kukin varhain kesällä, mutta kukkia tulee lähinnä uusien alueiden reunoille. Kukat eivät kuitenkaan ole pääasia, vaan sen talvivihreä lehdistö, joka nopeasti korjaantuu ja rehevöityy mahdollisista talvivaurioista.
  2. Rönsytiarella, Tiarella cordifolia. Olen joskus saanut Martta -taimenvaihdossa yhden ruukullisen ja nyt sitäkin on monella paikalla. Tiarellan lehtien väri tahtoo hieman ruskistua talviaikaan, mutta sekin korjaantuu nopeasti keväällä. Lisäksi sen kukinta on omalla vaatimattomalla tavallaan kaunis, kuten ruotsalainen nimi Spetsmössa kertoo.
  3. Tuivio, Microbiota decussata, joka tosin on kärsivällisen puutarhurin kasvi. Se kasvaa vuosien mittaan peittämään pari neliötä ja on havukasvina aina vihreä. Joitakin oksia saattaa ruskistua talvella, mutta ne voi leikata pois. Tuiviokin kuten kaikki tämän listan kasvit pitää oman paikkansa puhtaana muista kasveista (rikkaruohoista), joka mielestäni on hyvän maanpeittokasvin tärkein ominaisuus.
Muitakin maanpeittokasveja pihassa on, mutta ne eivät ole kaikilta ominaisuuksiltaan edellisiin verrattavia. Kuvat eivät ole tältä vuodelta, koska ulkona sataa kaatamalla, mutta silti Kesä on . T. HennaMar



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kankaiden hankintaa ja käyttöä



Olin mukana Kankaiden yössä seuraten jonkin aikaa tilannetta verkkosivuilla, minulla ei ole Facebook-tunnuksia. Olihan siellä vaikka mitä, mutta onnekseni tilasin vain yhden. Tuo minttu-valkoinen kangas oli oikeastaan värihaasteen turkoosi, mutta enpä sitä nyt muutenkaan taida tässä kuussa ehtiä. Tilasin sen noutona Nappinja:n kivijalkakauppaan, koska minulla oli edellinen tilaukseni Nosh:ilta kadonnut jonnekin Postin jakelun syövereihin. Toimitus Hämeenlinnasta yli kaksi viikkoa. Yritin sitä hakea seurantakoodilla ja chat-palvelujen kautta, josta vain neuvottiin menemään paikallispostiin kyselemään. Lopulta soitin, kun löysin asiakaspalvelunumeron kaikkien nettipalvelujen joukosta, paketti löytyi, mutta vastattu puhelu maksaa 1,84 €, mikä mielestäni ei ole reilua, kun vika ei ollut minun ei myöskään lähettäjän.

Kylläpä riitelevät ainakin minun silmään nuo kankaiden värit, mutta onneksi ne eivät ole tarkoitetut yhteen. Tilasin Noshin farkkucollegea jeggingsejä varten, koska mademoisellen leggingsit kuulemma kuluvat nopeasti puhki. Ompelen noita sitten syksymmällä. Alla olevassa kuvassa kangaspaloista ommeltu tuliaiskassi, sisällä 100-vuotistuotteita yms. Ruusukankaasta ompelin joskus kauan kauan sitten jakun esikoistyttärelle, ruudullinen vuorikangas anopin laatikoista. En ole siitä ommellut lapsille, koska se vaikuttaa olevan 'aitoa' polyesteriä.


Nyt ulos nauttimaan auringon paisteesta, vielä luvattiin lämmintä tälle päivälle, t. HennaMar




keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Turkoosia jämäpaloissa


Tarkoitus oli ommella kesäkuussa itselle jotain turkoosia, mutta se taitaa nyt jäädä toiseen kertaan. Ompeli sen sijaa sisaruksille jäämäkankaista paidat. Pojan paita on Ottobren malli Panda (3/2016), jota olen käyttänyt ennenkin. Siihen käy kapeammatkin kangaskaistaleet. Tällä kertaa kävi niin, että paita on ommeltu pienemmän serkun paitakankaan lopuista, yleensähän viimeinen saa ne jäännöskankaat pienimpänä. En muista, mistä kangas on ostettu, mutta muistaakseni sitä on ollut myös Eurokankaassa. Sininen kangas on alun perin ostettu oman paidan tehosteeksi ja tämä on jo kolmas paita, jossa sitä käytän.


Isolle siskolle ompelin helletunikan Ottobre 3/2014, tätä samaa kaavaa käytettiin muistaakseni kerran Strömsön ohjelmassa ja väreinä olivat kirkas vihreä ja keltainen. Kankaasta olen ommellut tytölle mekon häihin, kun hän oli puolitoista-vuotias. Oikeastaan minun piti ommella anopin laatikoista löytyneestä seersucker-palasta, jossa oli pienen pieniä eri värisiä tulppaaneja, joiden mukaan tuo tehosteväri valikoitui. Kävi kuitenkin niin, että huomasin vasta leikkaamisen jälkeen kankaan taitoskohdassa värjäytymän ja kun  yritin sitä poistaa punaisista tulppaaneista lähti väriä :-(  No tulipahan tuhottua useampi kangas, hyvä niin.

Koristeomenapuu kukkii täysillä. Tämä puu on oikeastaan jämäpuu sekin, joka jätettiin, kun puu pienenä paleltui talvella kokonaan. Yllättäen juuresta kasvoi kaksi runkoa ja puu on kukkinut runsaasti jo vuosia. Ostankin yleensä mieluiten jalojuurisia taimia, koska ympätyistä ei koskaan tiedä, mitä kasvaa. Se toinen tämän tilalle ostettu kasvoi kauniiksi yksirunkoiseksi puuksi, mutta runkoon tuli halkeama ja puu kuoli pari vuotta sitten. Taimet on ostettu Siikaisista taimitarhasta kauan sitten. Nykyään ostan taimet Karrimaan puutarhasta Kokemäeltä, joka toimii koulutusyksikön yhteydessä. Taimisto myy pääasiassa itse kasvatettuja taimia, joka alkaa olla harvinaista nykyään.

Kesäterveisin HennaMar




tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pikaompelu



Pikaisesti ompelin Vallilan Amsterdam -kankaasta ikkunapöydälle liinan. Minusta on mukava kesäisin pitää ikkunan edessä oleva lehtihyllytaso tyhjänä, koska ulkona on niin paljon katsottavaa. Kuvasta kyllä näkee, että on syytä järjestellä pihalla ennekuin voi puhua näkymästä, yrttihyllyllä on ylimääräistä tavaraa, ruukut ovat vielä kasassa, koska siemenkasvatukset ovat vasta vaiheessa jne.

 Mutta silti ihanasti värejä ulkona, kesä etenee, terveisin HennaMar


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tytön hame


Mademoiselle, joka rakastaa pukeutua hienosti mekkoihin, saa nyt kukkapuolihameen. Kangas löytyi 'historiallisesta' kokoelmastani, johon on kertynyt kankaita vuosikymmenten mittaan. Kankaan hulpiosta löytyi merkintä Screen print VAT copyright P.Kaufmann Inc. Luulin ensin, että kyseessä on sama kauppahuone kuin tänä kesänä ostamassani kankaassa. ( Robert Kaufmann) Yritys näyttää kuitenkin olevan ihan oma, laaja amerikkalainen tukkukauppa/painotalo -kokonaisuus, jonka kankaita on myynnissä vielä laajemmin monilla sivustoilla/kaupoissa. Valitettavasti kankaasta ei löytynyt mallin nimeä, ehkä siksi, että kangasta oli vain pitkittäinen puolikas kuosista. Olen tämän joskus ostanut kangasliikkeen loppuunmyynnistä, ehkä se on ollut näytepala tilausta varten.

Pihakuvasta näkee, että kevät etenee, vaikka on ollutkin kylmää. On ollut tuskastuttavaa odottaa kasveja, kun vielä on hyvässä muistissa edellistalven kato, mutta näyttää siltä, että viime talvi ei ollut niin paha puutarhan kasveille. On  helppo huomata, mistä aiheista painotalon joka on perustettu 1957, kuva-aiheet on ammennettu ja näitä monimutkaisia kukkakankaita näyttää edelleenkin olevan paljon myynnissä.

Malli on mukailtu Ottobren (3/2009) Velma vintage hameesta, mutta muokkasin sitä kankaaseen sopivaksi. Niinpä sivuilla on saumat ja alareuna sekä vyötärö muusta kankaasta. Sametti on ostettu Nuikkinen Oy:ltä ja vyötärönauhan ruusut(?) Porin Nappi ja Nauhasta. Hameen taakse laitoin vielä varalta kiristyskuminauhan sovitusta varten. Mekon väri sopinee myös neulenutun kanssa ja paitaan voi valita 11 väristä, joilla kangas on painettu.


 
 
 
Vaikka on viileää, aurinko lämmittää ihanasti. Mukavaa kesän jatkoa, terveisin HennaMar



maanantai 29. toukokuuta 2017

Kummallista pihalla


Niin kuin puutarhaihmiset varmaan heti huomasivat tämä kuva ei ole tältä vuodelta, vaan on esimerkki kaikesta siitä käsittämättömästä, jota pihassa tapahtuu. Kummallisuuksien lista vain laajenee vuosi vuodelta, kuten:

  • Miksi lähes kaksikymmentä vuotta pihassa kasvaneet kukat noin vain häipyvät ( punapäivänkakkara)? Itse siemenestä kasvatettujen kasvien kuoleminen kirpaisee erityisesti.
  • Miksi linnunpönttöjen lisäys toi pihaan käenpiian, joka tuhosi muiden pesät? Tästä ei Miljoona pönttöä -ohjelmassa varoitettu.
  • Miksi neljä metriä pitkällä aidanvierustalla on yksi 15 cm pitkä pätkä, jossa vahva ansikkakaan ei menesty, vaan kuihtuu pois ? Yritetty on monta kertaa.
  • Miksi kuisteille ostetuista ruukkuneilikoista yksi vain juroo nuppuisena ja muut kukkivat jatkuvasti?
  • Miksi osa Mustilasta ostamistani siemenistä iti vasta parin kolmen vuoden päästä (tumma pärskäjuuri)? Itämättömiä siemeniä ei enää jaksa ihmetellä.
  • Miksi kasvilavan harson alla on enemmän hyönteisiä kuin ilmassa?
  • Miksi pistiäisiä on olemassa 1000 lajia kaikille mahdollisille kasveille ja miten juuri se yksi tuholainen löysi omaan pihaamme (kärhöpistiäinen) ?
  • Miksi perennat näyttävät kukoistavan parhaiten reunakiven koloissa?
  • Miksi orava tyhjensi kaikki ruukut, joihin olin laittanut siemeniä talven kylmäkäsittelyä varten?
  • Miksi Darwin Apeldoorn tulppani on uudestaan alkanut leviämään ja kukkimaan vuosien kituutuksen jälkeen?
  • Miksi kasvit eivät pysy paikallaan, vaan esimerkiksi kullero tunkee väkisin sen ainoan ison sinilehtisen kuuniljan paikalle, joka pihassa on säilynyt ?
Että tämmöisiä, näin äkkisiltään, lisääkin löytyisi. Eihän näihin vastauksia ole, mutta väkisinkin tulee pohdittua. Toisinaan tuntuu, että sisustaminen olisi paljon antoisampi harrastus. Paikalleen asetettu tuoli tahi maljakko pysy juuri siinä, mihin sen laittaa. Piha elää omaa elämäänsä.

Kesää odotellessa terveisin HennaMar




torstai 25. toukokuuta 2017

Kimaltavaa kokeilua



Neulenutut tytöille. Kokeilin neuloksen ompelemista Jättirätistä ostamallani halpiskankaalla. Kankaassa on pieniä kullanvärisiä hippusia luonnonvaalealla pohjalla. Olen toki ommellut erilaisia trikoita ja collegekankaita, mutta halusin testata, uskaltautuisinko ompelemaan ensi talveksi lämmittäviä vaatteita esim. merinoneuloksesta, joka on hintavaa. Kokeilun perusteella vastaus on kyllä, vaikka tuloksessa on paljon arvosteltavaakin. On mukava välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle oppiakseen jotain uutta. Kangas on aika kovaa ja ohutta, en tiedä, kestäneekö pesua, mutta ehkä nämä täydentävät kesäpukeutumista.

Kaavan teon soveltamalla Ottobren kaavoja, pitsi paikallisesta Nappi ja nauha-liikkeestä, muut tarvikkeet laatikoista.

Testausterveisin HennaMar


maanantai 22. toukokuuta 2017

Täällä huutaa esikko !


En muista, mistä alun perin sain/ostin esikon, mutta se on muutaman vuoden ollut pihassa ja osoittautunut erinomaisen elinvoimaiseksi. Yleensä en välitä noin voimakkaan värisistä kukkasista, mutta näin kesän kynnyksellä tuntuu hyvältä nähdä tuo voima. Kukat avautuvat jo ennen kuin niissä on kunnolla varsia ja kohenevat sitten vähitellen melkein pyöreäksi puketiksi lehtireunoin. Olen jakanut tuota ja nyt meillä on jo viisi 'pukettia'. Suurimman niistä voi varmaan taas syksyllä jakaa. Tässä näkyy paikan merkitys, kolme kukassa ja kahdessa vasta hädin tuskin lehden alkuja.

Myös villitulppaaneissa on voimakkaita sävyjä, mutta jäljellä on enää keltainen lummetulppaani (?). Jouluruusu on sen sijaan kovasti paljon nöyrempi ja viime vuonna sen lehtiruodit olivat hädin tuskin kaksi senttiä, eivätkä kukat avautuneet kunnolla. Tänä vuonna se alkaa jo näyttää joltain, toivottavasti suotuisa kehitys jatkuu.



Terveisin HennaMar



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kielojen marssi



Kielot marssivat suorina riveinä kohti kesää. Myös oikeasti kielot ovat vähitellen levinneet lepän juurelta useita neliömetrejä. Kukat olivat täällä muuttaessamme ja annamme niiden rauhassa vallata metsän puoleista osaa tontista. Nyt kun kuusien alaoksia on valon takia osin poistettu myös oravanmarjat ovat aloittaneet marssinsa ja ne näyttävät leviävän vielä nopeammin kuin kielot. Tämä marssi on sallittu, kohti kesää vain.



Auringosta nauttien, terveisin
HennaMar



perjantai 19. toukokuuta 2017

Vaikea vuori

Nyt kelpaa kesähelmoja heilutella auringossa.
Blogiotsikkoa miettiessäni, en ollut varma kuuluuko sanoa vuoraus vai vuoritus, verbi kuitenkin lienee vuorittaa. Yhtä vaikea kuin sana on myös tuo kokovuorin tekeminen aina. Yleensä en malta lukea ohjeita, vaikka erinomaisia sellaisia löytyy netistä esim. Tosimummolta. Viime vuonna ompelin tällä ohjeella takin (alakuva, pahoittelen epätarkkuutta) ja se onnistukin erinomaiset, kun maltoin vain seurata ohjeita. Vuoraan kesämekot yleensä ohuella puuvillalla, mielellään batistilla, jos sitä on. Sain ottaa anopin laatikoista jäljelle jääneitä kankaita ja sieltä löytyi onneksi paljon vuorikankaaksi sopivaa. Nyt ompelin mutu-tuntumalla eivätkä vuoret todellakaan ole siististi, mutta asiansa ajavat.
Muistan, että minulla oli joskus vuosikymmeniä sitten ohuesta batistista paitapuseroita, niitä ei juuri tarvinnut silitellä, eivätkä ne juuri rypistyneet. Siksi ilahduin kovasti, kun kerran Eurokankaassa yhdessä isossa laatikossa luki Batistia. Valitettavasti ne eivät kyllä olleet sellaisia, monet olivat kovinkin karkeaa lankaa ja osa lähes kokonaan keinokuitua.
Named-sivusto määrittelee näin: Batisti on erittäin hieno palttinasidoksinen kangas, jonka pääraaka-aineena on yleensä puuvillaa, pellavaa tai villaa. Batisti on pehmeää ja ilmavaa, ja sitä käytetään lähinnä paidoissa ja puseroissa. Batisti on stabiili ja helposti ommeltava kangas.
Kellohelman istutuksessa onneksi käytin Vikatikin julkaisemaa ohjetta tukikankaasta kaareviin reunoihin ja se todella toimi. Tämä mekko on toukokuuksi valitsemaani väriä eli violettia. Ja tosiaankin väriä löytyy nyt sipulikukista esim. heinätähdistä.




 


tiistai 16. toukokuuta 2017

Kukkamekko




Viimeinenkin lapsen valitsema kangas valmistui puolikellohelmamekoksi. Kuvassa on vain puolet mekosta, koska kuvaus epäonnistui. Aurinko oli liian alhaalla, lisään paremman kuvan myöhemmin. Tämä kangas oli oikeasti amerikkalainen ja lajinsa upea edustaja. Kangas on V.I.P.-sarjaa painettu Cranstonvillage:ssa. Näitä kankaita näyttää myyvän useampikin nettimyymälä, enkä ihmettele. Kangas on sileää ja tiivistä, kuvaan on käytetty 14 väriä sekä kultaa jota on käytetty hyvin säästeliäästi vain korostamaan piirrosmaisuutta. Oiva lisä mihin tahansa tilkkutyöhön, jos kankaan raaskii pilkkoa.




Tein helman puolikelloksi takasaumalla, koska en halunnut rikkoa kuvioiden kaunista rytmitystä. Kukat on kuvattu elävästi 'mehiläisten vauhtiiviivoin' , alla kuvia vastaavista viivakukista puutarhassa tällä hetkellä. Koristeina helmassa myös matkalta tuotuja nauhoja (klik), vain helmareunus on ostettu paikallisesta liikkeestä.




Aika siirtyä vihdoin istutustöihin, terveisin
Hennamar




keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Autopaita



Seuraavaksi vuoroon pääsi lasten valitsemista kankaita kangas, josta 4-vuotiaan mukaan olisi pitänyt tehdä matto. Sitä en kuitenkaan uskaltanut luvata ja tein kankaasta kesäpaidan Ottobren Apple-kaavalla (3/2010). Kangas on luonnossa keltaisempi pohjaväriltään kuin, mitä kuvassa, joten tämä olisi käynyt värihaasteen keltaiseksi toteutukseksi. Jos siis olisi huhtikuu ja siltä se kyllä näyttää, taas tulee lunta taivaan täydeltä. Luulin jo saavani ottaa tämän kuvan pihatarhan vehreyttä vasten...

Jatkaakseni edelleen kankaiden seurantaa, tästä löytyi hulpiosta merkintä suunnittelijasta Laurie Wisburn, joka on suunnitellut kuvion yhtiölle nimeltä Robert Kaufman. Googlaamalla selvisi, että kyseessä on tukkukauppa, joka sekä teettää että välittää kankaita laajasti ympäri U.S.A.:n lähinnä tilkkutöihin. Suunnittelijoille löytyi tilausohjeita Manufacturing-otsikon alta. Sen sijaan en löytänyt tietoa kangastehtaiden sijainnista. Markkinoiden nykyisin vaatima tarinallisuus kyllä on toteutettu kertomalla kauppiasperheen ja kaupan tarina. Ekologisuudesta en löytänyt merkintöjä. Tämä kangashan oli ostettu Colmarista Ranskasta.

Kangas oli kyllä laadukas ja painojälki upeaa. Kyllä vain joustamattomien ompelu on ihanaa (klik). Täydennyksenä käyttämäni ruutukangas on leikattu pöytäliinasta, jonka joskus ompelin. Kirjaimet miehen nahkatakista saksittu ja napit paikallisesta Nappi- ja Nauha- liikkeestä. Linkki on Facebook-sivulle, koska fi-sivustoa ei löytynyt.


Lumisateen hiljaisuudesta, terveisin
 HennaMar


tiistai 2. toukokuuta 2017

CupCake-mekko


Tytön valitsema CupCake-kangas päätyi mekoksi, joka sekin muodoltaan muistuttaa kakkua. Ohje on Ottobre- 6/2009. Tutkimattomat ovat kankaiden tiet. Vähän aikaa sitten vietettiin taas Vaatevallankumous-viikkoa, jonka aikana pyritään tuomaan esiin vaatteiden tuotanto-ongelmia kehitysmaissa. Monessa blogissa on todettu, että itse tehden tietää ainakin ompelijan olosuhteet... Ongelmaksi jää edelleen, että kankaan alkuperästä ei ole tietoa, langoista puhumattakaan. Ostin tuon kankaan ranskalaisesta kangasliikkeestä, joka ilmoitti myyvänsä amerikkalaisia puuvillakankaita. Hulpiossa oli kuitenkin teksti, että suunnittelija Lizzy Fay on tehnyt työnsä Tanskassa, valmistusmaasta ei ollut mitään merkintää.

No tyttärentyttären mielestä kangas oli ihana, toivottavasti mekkokin. Saavat äitinsä kanssa sovitella tuon organza-nauhan vyöksi. Lisäsin kuvan ottamisen jälkeen vielä vaaleanpunaisesta nahkanauhasta lenksut vyötärön kohdalle, että vyö pysyisi vauhdissa mukana. Kuva on otettu vappupäivänä, jolloin aaton lumikerros oli jo sulanut.


Nyt odotetaan lisää aurinkoa, terveisin

HennaMar









lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kevätmatka


Huhtikuun keltaiset ompelukset ja kaikki muutkin jäivät melkein olemattomiin Ensin oltiin matkoilla ja sitten palatessa iski kevät flunssa ( ei ihme ajatellen lämpöeroa). Kuvat tässä postauksessa ovat Strasbourgin kasvitieteellisestä puutarhasta huhtikuun puolesta välistä. Kasvitieteellinen oli puita lukuun ottamatta vasta kevään alussa, eikä se myöskään näyttänyt olevan kovin kummoisesti hoidettu. Lämmintä riitti niin, että oli mukava istua varjossa.

Puutarhat ovat usein vaikeita löytää ja niin kuin alemmasta kuvasta näkyy, tämäkin sijaitsi varsin odottamattomassa ympäristössä toki yliopiston vieressä. Upeita puita oli paljon, mutta muuten luulen, että katsottavaa ei olisi ollut kesälläkään paljon enempää. Puutarhakohteiksi nimetään usein Visit-sivuilla puistoja yms. ja varsinaisia puutarhoja on joskus vaikea löytää. Malmössä kävimme Kungsparkenissa, jossa John Taylor näytti juuri pitävän siellä esittelykierrosta. Puutarhaperjantai (-keskiviikko?) onkin ollut yksi suosikkejani puutarhaohjelmista, mittakaava on oikea, puutarha ei ole kerralla valmistettava tuote.


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kangasostoksia

 
Blogitauon syynä oli matka. Kuten aiemmin kirjoitin, minusta on aina mukava käydä kangaskaupoissa eri paikkakunnilla. Berliinissä kävin kahdessa kaupassa. Yläkuvan kankaan ostin poikien kesäpaitoja varten STOFFideen- kaupasta, kuva alla. Kauppa muistutti mielestäni kovasti tanskalaista ketjua Stoff&Stil, jonka kaupassa kävin myöhemmin Ruotsin puolella. Ostin sieltä kuvassa näkyvää pallenauhaa (hyvä kieliharjoitus), joka taitaa olla saksalaista.


Kuva kaupasta ja linkki. Kävin Berliinissä myös toisessa kangaskaupassa, joka osoittautui olevan japanilaisten silkkien maahantuoja. kallis sellainen, joten sieltä en mitään lapsille sopivaa ostanut, Kumasch Stoffe.


Ranskassa Colmar:issa , jossa muuten oli 22 astetta lämmintä, ostettiin tytöille kesämekkokankaat paikallisesta tilkkukaupasta, jonka kankaat olivat amerikkalaisia (!). Yllättäen neljä-vuotias tyttärenpoikakin halusi oman kankaan, joka on arvattavasti kuvassa keskellä. Kysyttäessä hän sanoi haluavansa siitä ommeltavan maton. Ilmoitin, ettei se taida onnistua ja sovittiin, että ompelen kesäpaidan. CupCake-kangas rypistyi matkalla, mutta joka tapauksessa nämä puuvillakankaat on pestävä ja silitettävä ennen leikkaamista. Usein kyllä laistan tuosta viaheesta, mutta puhtaan puuvillan kanssa ei kannattane.


Tilkkuilijan kauppa Colmar (klik) PatchworkPassion. Berliinistä ostamastani trikoosta lupasin ommella haalariyöppärin nuorimmalle.



Enempää kankaita en ostanut ( ei olisi mahtunut laukkuihimme) ja niinpä Malmössä lähinnä katselin eri tarjontaa kolmessa kaupassa. Ostin kuitenkin nauhoja mekkoihin ja joitakin tarvikkeita keskeneräisiin töihin. Kuvassa näkyvä vihreä kalvo on neljävuotiaan paitoihin, joihin usein olen ommellut saman kankaan eteen ja taakse ja hän aina kysyy äidiltä kumpi puoli tulee eteen. Jatkossa siis merkintä.

Käydyt kaupat: Ohlssons Tyger, Stoff&Stil ja Glada tyger. Näistä viimeksi mainittu oli maahanmuuttajan ja omanarvoinen ompelijatar-myyjä ei tainnut pitää minua ja sisartani potentiaalisia asiakkaina. No ostimme kuitenkin siskolle kimonokankaan ja minä valitsin mekkoihin sopivia nauhoja. Muutoin kauppa oli kyllä elämys, kimallusta löytyi joka lähtöön.

Valitan kuvien huonoa laatua, mukaan tarttui myös kevätflunssa, enkä jaksanut mennä ulos kuvaamaan. Lämmön jälkeen tämä täkäläinen kevät tuntuu vieläkin hyytävämmältä.

Lämpöisiä ilmoja odotellen, mukavaa kevään jatkoa, terveisin

HennaMar