torstai 19. huhtikuuta 2018

Sömometer ja muita ostoksia matkalta


Ei matkaa ilman kangaskauppoja eikä puutarhavierailuja. Tärkeimpänä tällä kertaa oli ostoksista Mademoisellen takkikangas. Jälleen vierailtiin iki-ihanassa Maison Dorée -kangaskaupassa, joka on avattu Brysselissä v 1923. Olen sieltä ostanut muutaman todella ihanan kankaan, tuntuu että laadukkaat kankaat tottelevat taitamattomampaakin ompelijaa ryppyilemättä. Toivottavasti tuo vaalea pastellisävyinen osoittautuu yhtä laadukkaaksi. Ohut puuvillainen on vuoriksi, hihoihin laitan liukkaamman kankaan. Ja nuo alhaalla kurkistelevat superkissat ovat tietenkin pikkuveljelle. Hauskasti takkikangas toistaa ensimmäisten krookusten sävyjä omassa pihassamme.


Toisessa tutussa kaupassa Stoff&Stil vierailtiin Malmössä. Tuo tutun näköinen kalakangas on herra L.A.P:n paitaan ja neiti Toimeliaalle ostin tuon upean tiikerisilityskuvan. Sen siirrän kesäpaitaan tai -mekkoon, katsotaan nyt, kangas täytyy ostaa vasta täältä. Vähillä matkatavaroilla matkustaminen rajoittaa ostoksia, vaikka mies useimmiten onnistuu sijoittamaan ne omaan laukkuunsa.
Tuossa oikeassa alakulmassa on sitten se Sömometer. Tuollainen mittausapuväline on aina joskus tullut vastaan ja viimeksi Madame B.C. kirjoitti vastaavasta apuvälineestä, jonka hän oli tehnyt pahvista itse. Ostin tuon metallisen ja toivon oppivani käyttämään sitä sekä kaavojen että kankaiden saumojen merkinnässä että ommeltaessa. En oikein tiedä noiden vinojen osuuksien käytöstä, olisikohan ne tarkoitettu muotolaskoksiin?


Kasvit ostan aina lähimyymästä, mutta siemeniä on halpa ostaa ja helppo kuljettaa. Nämä on kasvitieteellisen puutarhan (edellinen blogi) myymälästä. Oletin niiden olevan puutarhasta, mutta tuo Silene näyttää olevan oma siementoimittajansa. Kasvihuoneen edustalla myytiin myös Hibscus-mehu, johon nuorimmainen lastenlapsi ihastui, meistä muista se oli lähinnä hapanta marjamehua. Saas nähdä, miten siemenet itävät ja ehtivät, parhaiten tähän mennessä matkoilta tuomani ovat onnistuneet joskus Portugalista tuomani, joista riitti iloa moneksi vuodeksi. Pusseissa oli paljon siemeniä ja ne säilyivät hämmästyttävän kauan itämiskelpoisina.


Vellingen puutarhakaupasta ostin kehäkukan siemeniä (miehen lempikukka, joka pitäisi olla tuollainen monikerroksine ollakseen oikeanlainen), hennon persikan sävyisiä sormustinkukkia ja Tuliunikon vaaleanpunaisen kerrosmuodon. Tuollaista en ole aiemmin nähnyt, niitä kirkkaan oransseja olen viljellyt monesti. Sain joskus kauan sitten silloiselta työkaveriltani paljon sormustinkukan taimia ja joinakin vuosina niitä on ollut valtavasti .Viime vuosina ne ovat vähän taantuneet ja valkoiset siemenistä kasvattamani eivät menestyneet. Ehkä näistä saadaan täydennystä.

Kuten edellisestä kuvasta näkyy siemenissä on vähän sama kuin  niissä kukkasipuleissa, samoja tuottajia ja lajikkeita monessa maassa. Yllä oleva onkin brysseliläisestä marketista jotain muuta. Pihastamme puuttuvat edelleen leppäkertut, ehkä näiden viljelyjen jälkeen saadaan niitäkin.

Mukavaa kesän odotusta t. HennaMar

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kevättä etsimässä


Lähdimme heti pääsiäisen jälkeen kevätvierailulle sukulaisiin. Lähtiessämme Turun satama oli vielä luminen ja osittain jäässä, laiva kolisteli jäihin merellä. Tukholmaan tultaessa oli vielä lumista. Kaupungin jyrkille rannoille on rakennettu valtava määrä kerrostaloja eräänlaisten laitureiden päälle ja näin saatu uusi 'kerros' asuntoja. Kumma että nuo valtavat kuutiomäärät nousevat nopeasti, mutta Skansen on edelleen auki revittynä remontissa. Junamatkalla totesimme, että lunta riitti Skoonen rajoille asti ja maisema siitä eteenpäin oli tasaisen ruskea.

Puut olivat Malmössä lehdettömiä, kukassa olivat vasta varhaiset sipulikukat kuten tuo kesälumipisara (kevät/lumikello) Leucojum aestivum, joka onkin narsissikasvi.


Ajelimme yhtenä päivänä Ystadiin ja siellä oli jopa lumikasoja jäänteenä äskettäisestä lumimyrskystä. Kevät on täällä 3-4 viikkoa myöhässä. Takaisin ajoimme rantatietä ja laajoilla viljelysaukioilla näkyi aavistus vihreää. Ranta on matala ja voi kuvitella tuulen voimakkuutta, josta saimmekin kokemuksen palatessamme. Vanha rakennuskanta on U:n tai neliön muotoon rakennettuja isoja maatiloja ja toisaalta kalastajien mökkikyliä, jotka nykyisin lienevät luxus-kakkosasuntoja. Meri ja pellot luovat yhtenäisin avaran vaikutelman ja rantatie on kokemisen arvoinen. Hiljaista oli arkiaamupäivänä, mutta keskellä ei-mitään oli kuitenkin eräässä kylässä iso koulu, täynnä lapsia. Ruotsihan kasvaa voimakkaasti myös täällä ja Malmön viimeisin asema ennen Kööpenhaminaa , Hyllie, joka joskus oli yksinäinen rakennus, on nyt keskellä valtavia (rumia) kuutioimaisia kerrostaloja. Sisareni totesikin, että uusi ostoskeskus/parkkihalli sateenkaarenvärisine ikkunoineen on siellä kaunein rakennus. Varsinkin iltaisin se hohtaa kuin suunnaton jalokivi.


En tiedä, onko hyvä vai huono asia, että samat kevätsipulikukat, narsissit, skillat, posliinikukat heinätähdet jne. tervehtivät kevättä lähes kaikissa Pohjois- ja Länsi-Euroopan puutarhoissa. Toki luonnonkasvitkin ovat osin samoja, yllä olevat valkovuokot kukkivat Brysselin metsäpuutarhassa.


Sielläkin kevät oli myöhässä, mutta saapumispäivänämme oli t-paitakeli ja koristekirsikka kukki pihassa.


Seuraavana päivänä vierailimme Meisen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä on mm. 37 eri lajiketta Magnoliapuita! Kukinta oli vasta alkamassa, mutta näimme kukkivia puita myöhemmin kaupungissa. Teimme kierroksen kasvihuoneessa, jossa riitti kukkia ja koska päivä oli lämmin, joimme kevään ensimmäiset ulko-oluet, tietysti belgialaista, puutarhan ravintolassa. Puutarhan keskellä lammessa on iso linna , joka lienee myöhemmin rakennettu muistuttamaan vanhaa (?). Hyvin hoidettu paikka, sipulikukkia ja kevätesikoita tulvillaan.


Tässä kukkiva magnolia ja toinen aloitteleva TenBoschen puutarhan leikkipaikan vieressä.


Onnenpensaan voi kasvattaa näinkin. Useimmiten näkee köynnöksinä Wisterioita, mutta ne kukkivat vasta kesällä. Muutaman vierailupäivämme aikana lehdet puhkesivat puihin ja kevät saapui Belgiaan.


Suomeen saapuessamme lumet olivat suurimmaksi osaksi sulaneet ja piipot kasvaneet riisiryynin kokoisista puolitoista senttisiksi.


Ehkä niistä vielä tulee tällaisia (kuva Brysselistä). Nythän on luvattu lämmintä loppuviikoksi ja sitten taas kylmiä suihkuvirtauksia. Uskotaan ennusteesta ensimmäiseen! Kevätmielellä terveisin HennaMar.

P.S. Postaan ostoksista erikseen (kankaat ja siemenet).


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Harmaantumisia


En tiedä vaikuttaako ikääntyminen, mutta viimeiset remontit/sisutukset kotonamme ovat selvästi painottuneet harmaan eri sävyihln. Uusimpana ostin makuuhuoneeseen Luhdan harmaan peiton ja sen pariksi uudet harmaa-sinikuvioiset matot ja kuvan verhon. Verho on Arvidssons textil- yrityksen suunnittelijan, Louise Videlyckin piirtämä ja nimeltään tietysti Pavonne eli Riikinkukko. Valitsin kankaan tuon musta-valko-harmaan väriyhdistelmän vuoksi, enkä tiedä onko siitä ollut olemassa paremmin riikinkukkoja kuvaava väritys. Ostin kankaan nimittäin jälleen Jätti-Rätistä, joten mallia ei enää löydy yhtiön sivuilta, ei siis trendikäs, mutta eipä ollut hintakaan paha uusiin tuotteisiin verrattuna. Arvidssons on perustettu 1949 ja selaillessani sivuja, hämmästyin, miten samankaltaisia aiheita siellä on kuin kotimaisella Vallilalla. Erityisesti nuo tuttua ympäristöä kuvaavat kankaat näyttävät nyt olevan esillä, Ruotsissa tietenkin ruotsalaisia aiheita kuvaavat kankaat kuten eri läänejä  , Suomessa esim. vanhoja puukaupunkeja. En tiedä, onko digitekniikka muuttanut (helpottanut) suunnittelua vai onko kyseessä eräs ilmentymä eri maissa vallalla olevaan tietynlaiseen kansalliseen nostalgiaan.

Opiskelimme Ruotsissa 70-luvun alussa, jolloin Suomessa olivat muutaman vuoden muodikkaimpia verhokankaita olleet Marimekon kankaat. Itselläni oli jopa äitini vihreä-sinikuvioisesta Lokki-kankaasta tekemä kaunis takki. Äitini oli tuolloin selvästi rohkeampi värin käyttäjä kuin minä, ehkä irtiottona sota- ja pula-ajan harmauteen.En muista, että ainakaan Etelä-Ruotsissa olisi silloin käytetty puuvillaverhoja, mutta varmaan sitten yllä mainitun yhtiön ja tietysti myös Kinnamark on tehnyt ruotsalaista kangassuunnittelua jo 1800-luvun lopusta.


Yllä oleva verho on takkahuoneestamme, joka jo aiemmin muuttui siniharmaaksi ja on siis Kinnamarkin tuotantoa. Minun silmissäni Marimekko ja Kinnamark muistuttavat kuviollisissa kankaissa enemmän toisiaan siinä missä Arvidssons tuo mieleen Vallilan: värien ja erityisesti kuvioiden käsittely on lennokkaampaa ja vähemmän 'esittävää'. Viime vuotisen värihaasteterapian myötä olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomioita väreihin. Kuulun sukupolveen, jonka nuoruudessa värejä ei pelätty ei sisutuksessa, ei vaatteissa, eikä edes autoissa, joissa väritys nykyisin on melko lailla yksitotista, kuten Kasper Strömmakin totesi Design-tv-ohjelmassaan. Ohjelmassa oli muuten hauska huomio siitä, että perinteisesti miesten käyttämät käsityökoneet noudattavat värimaailmaltaan lasten muovileluja ja epäiltiin sen johtuvan pitkäaikaisesta altistuksesta.

Yllä oleva verho(n pala) on yläkerran vessasta, jonka mies ensimmäisenä remontoi musta-valko-harmaaksi. Tuo Marimekon Kalevala-kangas on mielestäni aivan upea, huomasin kuitenkin, että vähän vastaavia kuvioita löytyy noista ruotsalaisista kankaista, ymmärrettävää toisaalta, onhan luontoympäristö sama, mutta toisaalta piirrostapa pyöristyksineen on hyvin samanlainen. Ainoastaan nuo ilmeisesti karjalaisesta käsityöperinteestä kertovat linnut näyttävät puuttuvat naapuriltamme ja meiltä Taalainmaan hevonen. Huomaan itse. että oma kuviomaailmani on kahtalainen. Minua viehättävät voimakkaat graafiset kuviot, mutta ehkä useammin valitsen pienikuvioisen kankaan kuten uuteen reppuuni, joka sekin on harmaa, mutta koristeltu pienin kukkakuvioin, joissa on myös paljon vaatteissa käyttämääni turkoosia. Kuvioaiheita varhaislapsuudesta ? Turkoosi väri taitaa olla Ruotsin tuliainen, ainakin niin tuumasi mieheni sisko, kun edellisen kerran kunnostettiin makuuhuone, jonka maalattu seinä on turkoosiin taipuvaa ja tapetti hopeanhohtavaa sinisävyistä.


Tänä vuonna en vielä vaihtanut kevätverhoja keittiöön, vaan niissä on vielä tuo paikallisesta kangasmyymälästä, Nuikkinen Oy, ostamani verhot. Huomasin, että itse asiassa ne kesäverhot, jotka aion laittaa, ovat myös  tuota mv-harmaata värimaailmaa, hankittu muutama vuosi sitten sinikeltaiseen keittiöön. Neiti Toimelias tuumasi ne nähtyään, että ne on piirtänyt joku, joka ei oikein osaa piirtää kukkia - ja aika abstraktiahan toteutus kuvioon on. Osaamaton suunnittelija jää tuntemattomaksi, suunnittelijan nimeä ei valmisverhoista löydy. Minkälainen on Sinulle tärkeä kuviomaailma?

Kevättä odotelle t. HennaMar

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Takki valmistui, kevät ei

 
 
Takki kevättä varten valmistui siis ja kokonaisuutena voi todeta, että tällä kaavalla voin ommelle itselleni vastakin. Korjattavia kohtiakin löytyy, mutta osa niistä johtuu omista virheistäni. Kankaan osalta on todettava, että joustamaton päällyskangas olisi parempi. Harmittaa, etten huolella tutustunut kankaaseen aluksi kai, kun kangas oli halpa ja kyseessä testaus. Tähän malliin nimittäin palaset olisi kannattanut valita erilaisiksi eri kappaleisin: pystysaumoja varten kangas poikittain, johon suuntaan se ei jousta. Nyt nuo pystysaumat pyrkivät vähän kupruilemaan. Ja vuorikangas, joka löytyi laatikosta ei sovi ollenkaan, koska on takertuvaa (hupun kangas on eri), onneksi hihoihin älysin laittaa luistavan vuorikankaan.

Seuraavaan kertaan siis muistilistaa:
  • valitse kangas huolella, monessa blogissa on ollut hyviä ohjeita
  • luovu leveistä saumanvaroista, ei niitä nytkään olisi tarvinnut, koska mittailin kappaleiden sopivuuden vanhasta takista
  • jatka poikittaisia hartiayläkappaleita, niin tein nytkin, mutta sen seurauksena hiha-aukko tuli liian suureksi, enkä huomannut  sitä em. liian leveiden saumanvarojen vuoksi.
  • hanki vielä 5 cm lyhyempi vetoketju (nyt jo 10 cm lyhempi kuin mallissa)ja lyhennä takkia, nosta samalla taskuja ylemmäs
  • reunakuminauha tuntuu toimivan taskuissa ja hupussa hyvin, saa nähdä sitten käytössä
  • alareunan pyöristykset edessä voi jättää pois niinkuin tein nytkin ja takaa vähän pidempi pyöreä helma on hyvä
  • lisää vetoketjullinen sisätasku
  • ja ennen muuta, tee suunnittelemasi mukaan järjestyksessä, eikä haahuillen sinne tänne ( nettiohjeiden mukaan)
Nyt vain sitten odotetaan lämpimämpiä säitä, että pääsen kokeilemaan takkia käytössä, uutta kangasta olen jo etsiskellyt, mutta täytyy vielä miettiä. Puuvillakankaissa on kauneimmat kuviot, haluan siis kuviollisen takin, mutta tekokuidut varmaan käytössä parempia.
 

 
Kevät innostaisi jo ompelemaan kesävaatteita, katsotaan nyt. Joululahjaompelusten osalta kävi niin kurjasti, että paketti Belgiaan hävisi postissa ja siitä jäi vähän ikävä tunne. Saimme tällä viikolla korvauksen, mutta eihän se ole sama asia. Täytynee jatkossa sovittaa ompelut vierailujen mukaan.

Kevätaurinkoiset terveiset t. HennaMar

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Yritystä on



Ompelurintamalla tapahtuu koko ajan, vain tulokset puuttuvat. yritän nimittäin ommella takkia Fabermix:n kaavalla, tilasin kaavan fagert.se -kaavamyymälän kautta, jota olen käyttänyt aina joskus suunnitellessani joitain tiettyä ompelukohdetta. Tuossa ruotsalaisessa kaavamyymälässä on erittäin laaja valikoima eri toimittajien kaavoja, sekä tuttuja että tuntemattomampia. Fabermixin kaavalla tein muutama vuosi sitten Toimeliaalle talvitakin malli Jade, johon applikoin hänen piirtämiään kissoja. Takista tuli kiva, se oli helppo ommella ja se oli pitkään käytössä. Fabermixin toteutukset ovat jollain  tavalla vanhahtavia, hippihenkisiä, mutta kaava oli kyllä erinomainen. Kaavoja selatessani huomasin, että takeille ja jakuille tyypillistä on tuo tuossakin kuvassa näkyvä pitkittäissaumojen käyttö muodon luomiseen. Mallitoteutuksissa käytetään usein monta eri kangasta ja koristenauhoja. Itse aion kyllä tehdä yksivärisen, vuori tosin on koottu kotoa löytyneistä puuvillapaloista, omia piirroksia en myöskään aio applikoida (!).  Kaavaan kuului myös Youtube-osoite, josta löytyy takin ompeluvideo. Hyvä siksi, että ohjeet ompeluun ovat saksaksi.

Ajatuksena on tehdä siis koekappale ja kangas on Rauman Jätti-Rätistä, ei siis hinnalla pilattu. Kangas taitaa olla jokin miesten pukukangas, valitettavasti siinä on joustoa, malli olisi ollut parempi tehdä joustamattomasta. Tuossa kaupassahan kankaista ei löydy merkintöjä eli valinta on ostajalla. Ymmärrän sen kaupan luonteen huomioiden, se mitä kummastelen on, että Eurokangas, jonka pitäisi olla asiantuntijaliike myy myös kankaita ilman merkintöjä ja joskus harhaan johtavilla otsikoilla (palakankaat).

Katsotaan, saanko takin... t. HennaMar

perjantai 23. helmikuuta 2018

Lennä, lennä leppäkerttu




Jälleen Verson Puodin kangas, tällä kertaa nimeltään Leppis, joksi sen neiti Toimeliaskin heti tunnisti. Kuvasta näkee, miten valo vaikuttaa väreihin ja kuvan laatuun, kun kuvaa kännykällä. Oli kiva kokeilla vähän eri värisillä tehosteilla, musta joustocollege on myös Versolta, mutta keltaoranssi on jäämäpaloista omaan collegetakkiini (klik) . Kangas on ostettu Jättirätistä, josta helposti tulee ostettua liikaakin (?) kankaita halpojen hintojen takia. Tuosta mustasta lähti kovasti esipesussa väriä, toivottavasti ei toistu. Paidat on tehty Ottobren peruskaavoilla, mutta Mademoisellen paitaan innostuin laittamaan koristeita, ensin oikeastaan siksi, että leikkasin yhden kappaleen väärin, mutta loppujen lopuksi luulen, että tässä tapauksessa parempi näin. Kuvasta näkyy myös värien vaikutus toisiinsa, tehosteväri nostaa kuvan värejä.

Tontillamme on jostain syystä kovin vähän leppäkerttuja, en ole tainnuta nähdä ainoatakaan. Johtuneeko paikasta metsän rajassa. Viime kesän puiden kaadon jälkeen piha on paljon valoisampi, saa nähdä muuttuuko tilanne. Myös lumen vähyys haitannee hyönteisten talvehtimista. No viime yönä saatiin 15 cm ! Olen aina hypännyt yli kaikki tauti- ja hyönteissivut puutarhakirjoista, ehkä olisi kannattanut lukea, ja oppia myös hyvien hyönteisten houkuttelusta. Lasten kanssa teimme kolme vuotta sitten hyönteishotellin miehen tuunaamasta kotelosta ja on siinä joitakin tunnistamattomia asukkaita. Eniten pihassa tuntuu olevan kimalaisia puutarhurin kannalta hyödyllisistä. Emme käytä myrkkyjä, paitsi pistiäisiin olen käyttänyt Tolu-liuosta. Taistelun köynnöksistä olemme (toistaiseksi?) voittaneet, malvat kasvatetaan tästä syystä ruukussa. Pienet vihreät madot lisääntyvät ja kasvat silmissä ja sitä mukaa katoavat lehdet.

 
 
Kun ei parempia keinoja ole tiedossa täytynee noitua lasten lorua mukaillen:
Älä tule paha pistiäinen,
tule hyvä öttiäinen...
 
Lumen keskeltä t. HennaMar



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Metsäläisiä ?


 
Serkuksille puserot Verson puodin kankaasta Onnimetsä. Yhdistin kankaaseen Noshin nuolikangasta, josta tein aiemmin itselleni puseron. Valitettavasti olin sillä kertaa niin innoissani paketin saapumisesta, että unohdin vesipesun ja paita kutistui makkarankuoreksi. Tuo nuolikangas ei oikeastaan jousta, Onnimetsä-kangas taas reilusti, siis jälleen elastaania, josta kirjoitin viime kerralla. Tuo metsäkangas on mielestäni kauniin vihreä ja tilasin sen oikeastaan värin takia, toki kuvionkin vuoksi. Poikien paidat muokkasin Ottobren peruskaavoista.
 
Paitakankaan nimi on siis Onnimetsä ja jäin miettimään tuota normioletusta, myyttiä/uskomusta, että kaikki suomalaiset ovat metsäkansaa ja onni siis löytyy metsästä. Itse olen ainakin paljon enemmän kiinnostunut puista kuin metsästä. (En näe metsää puilta?) ja niinpä vierailen mieluusti erilaisissa arboretumeissa, suomennetaan puupuisto. Puistomaisia ne ovatkin ja siten helppokulkuisia ja erilaisten muotojen ja värien ihmemaailma. Yksi vaikuttavimmista minulle on Brysellissä, Tervurenin arboretum, jonka roistokuningas Leopold on perustanut. Sen mittakaava on henkeä salpaava sekä puiden korkeus, että alueen laajuus. Sinne oikeasti vähän eksyimmekin, vaikka polut on merkitty. Kunnolla sinne ei kannata eksyä, koska tuosta alueesta oikeasti alkaa valtava metsäalue. Usein olen myös vieraillut Alnarsparkenissa Lomman lähellä, jossa sisareni asui monta vuotta. Kaikilla arboretumeilla on pitkä historia puiden kasvatuksen ja tutkimisen kautta. Suomessa vaikuttava puisto on Mustilan arboretum, joka alkuaan perustuu yhden miehen innostuksen ja työhön. Vierailimme siellä parhaaseen aikaan eli atsaleoiden ja alppiruusujen kukinta-aikaan. Olen puutarhaan kiinnostuksen kautta huomannut, että Suomessakin on paljon yksittäisten ihmisten perustamia puupuistoja, täytyisi vain joskus etsiä niitä oikein ajan kanssa. Täytyykin ensi kesän ohjelmaan sijoittaa ainakin yksi vierailu.
 
 Tavanomaiseen metsään en niin mieluusti mene, toki jo kotona lapsena opittiin marjojen noukinnan hyödyllisyys, mutta onnekseni mies on minua siinä ahkerampi. Pohjoisessa, jossa lapsena asuin, metsissä oli vähemmän aluskasvillisuutta ja ne olivat helppokulkuisempia. Vanhempani olivat maalta kotoisin, (postagraari-preurbaani-sukupolvi) itse olen asunut aina kaupungissa, pienemmässä tai suuremmassa ja seuraava sukupolvi urbaniosoituu edelleen niin kuin yleinen suunta on. Metsäretket vähenevät ja metsän merkitys? Täällä Suomen länsiosissa on myös paljon puomitettuja metsiä (ajo metsätielle kielletty) ja toisaalta karmivia ryteikköjä. Pahimpia ovat alueet, jotka jonkin metsänhoidollisen toimenpiteen vuoksi on aurattu ja muuttuneet lähes kulkukelvottomiksi. Myös ne ihanat metsäniityt perhosineen kasvat monessa paikassa vähitellen umpeen. Kevät on tulossa, ehkä ensi kesänä johkaannun myös tavallisiin metsiin useammin.
 
Kevättä odotellen t. HennaMar